VITUN VALEHTELU! Mä pelkään itteeni. Pelkään sanoja jotka vaan lentää ulos suusta. Ennen kun ees ehtii tajuta mitä on sanonu niin se on jo ulos suusta. SAATANA. Miks on niin vaikeeta olla suora. Mä kärsin tässä eniten. Valkoiset valheet ja isommat rupikonnat pääsee ulos suusta vähän liian helposti. Mä en tiiä millä keinoin saan tän loppumaan. Tää on asia mikä ajaa mut hautaan jos joku, mä en osaa pyytää apua, en osaa kertoo mun tunteista, en osaa kertoo rehellisesti mun päivästä tai taloudesta. Valehtelua, valehtelua, valehtelua. Sillä pääsee pitkälle mutta ei ikinä loppuun asti. Paljon pystyy saavuttamaan kertomalla tarinoita, mutta jos tarinoilla ei oo pohjaa niin ei kyllä loppupeleissä mullakaan ihmisenä. Mun uskottavuus ja järkevyys kärsii, kaikkein eniten mun pääkoppa.
Tää on ongelma, jota ei ratkasta päivässä, viikossa tai vuodessa, koska se on ollu mun seurana koko mun elämän. It's just fucked up. Mä en haluu olla valepukki. Rento ja reilu muija, sellanen mä haluun olla. Miten voin olla niin twisted? Kuuntelin tossa yks päivä radiota ja siellä puhuttiin kuinka jengi on huijannut ihmisiä naimisiin asti jollain valeraskauksilla? wait, what? Eikö moraalilla oo enää rajoja? Ihan oikeesti ihmiset, lopettakaa tollanen. Munkin pitää lopettaa. oli se sitten kellonaika, tulot tai päivän kulku, mutta oon kyllästyny tähän höpönpöpön syöttämiseen.
Truth what a powerful word and some times it soooo hard to say out loud. Valehteleminen saa mut hysteeriseksi oman pään sisällä. Kun tajuun valehdelleeni se alkaa sattua rintaan. Kyyneleet valuu silmistä. Huh huh miten vaikea tunne, mutta samalla tiedän että ei kukaan meistä oo aina rehellinen. Valkoset valheet kuuluu elämään, jotta meillä kaikilla olis helpompaa. Mä en vaan haluu enää valehdella. Totuudenmukanen MINÄ! Totuudenmukaset PUHEET! Here I come. Yksi vale vähemmän päivässä, ja huomenna on jo helpompaa. Jostain se on alotettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti