Pahan olon kourissa. Ihan kun olis ollu kipeenä monta päivää. Oksettaa ja peitto tekis joka aamu mieli vetää korviin. Haluun kadota. Draivi on ollu melkeen liian hyvä viimesen kuukauden, niin tuntuu että nyt saa turpaan kaksin käsin. Niin murjottu olo kun ihmisellä voi olla. Telkku, netti, kirjat, kaverit, urheilu, ruoka, perhe....ei vaan kiinnosta. Haluisin olla yksin, mutta samalla yksin jäämisen olo ahdistaa. Seison seinän nurkassa kasvot kohti seinää ja joku vaan pitää mua siinä paikallaan. En pysty kääntymään ja jatkamaan matkaa. En ymmärrä mikä ja mistä tää olotila tulee mun sisälle. Sille ei vaan löydy sanoja.
Psykologi sano tätä ahdistukseksi, kyllä ymmärrän mitä se tarkottaa, mutta miten tän homman saa loppumaan? Millä mä saan sen ajatuksen pois päästä, että haluan kuolla. En haluu elää. Kun aivot on kerran päästäny tollaseen modeen, niin miten sellasen saa poistettua päästä? Nyt toivosin sydämeni pohjasta, että joku vois painaa delete ja poistaa tän yhen ajatuksen pois mun päästä. Negatiivinen enrgia on vallannu mun mielen ja kropan. Taistelen sitä vastaan eturintamalla mutta nyt oon taas joutunu perääntymään ja on pattitilanne. Mitä mä teen väärin?
Mä en edes pysty enää kirjottaa kun tulee niin kamala olla, menen oksentamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti