Pahaolo on kuin vatsatauti

Pahan olon kourissa. Ihan kun olis ollu kipeenä monta päivää. Oksettaa ja peitto tekis joka aamu mieli vetää korviin. Haluun kadota. Draivi on ollu melkeen liian hyvä viimesen kuukauden, niin tuntuu että nyt saa turpaan kaksin käsin. Niin murjottu olo kun ihmisellä voi olla. Telkku, netti, kirjat, kaverit, urheilu, ruoka, perhe....ei vaan kiinnosta. Haluisin olla yksin, mutta samalla yksin jäämisen olo ahdistaa. Seison seinän nurkassa kasvot kohti seinää ja joku vaan pitää mua siinä paikallaan. En pysty kääntymään ja jatkamaan matkaa. En ymmärrä mikä ja mistä tää olotila tulee mun sisälle. Sille ei vaan löydy sanoja.

Psykologi sano tätä ahdistukseksi, kyllä ymmärrän mitä se tarkottaa, mutta miten tän homman saa loppumaan? Millä mä saan sen ajatuksen pois päästä, että haluan kuolla. En haluu elää. Kun aivot on kerran päästäny tollaseen modeen, niin miten sellasen saa poistettua päästä? Nyt toivosin sydämeni pohjasta, että joku vois painaa delete ja poistaa tän yhen ajatuksen pois mun päästä. Negatiivinen enrgia on vallannu mun mielen ja kropan. Taistelen sitä vastaan eturintamalla mutta nyt oon taas joutunu perääntymään ja on pattitilanne. Mitä mä teen väärin?

Mä en edes pysty enää kirjottaa kun tulee niin kamala olla, menen oksentamaan.

Hämärän peitossa

Ei se oo helppoo! Elämä nimittäin. Oon kirjottanut nyt paljon siitä kuinka oon löytänyt niitä hyvii juttuja elämään. Oon antanu paljon energiaa ja ajatusta oman elämän parantamiselle, mutta huh huh miten vaikeeta on välillä olla. Illat ja yöt voi olla hirveetä tuskaa, itkuisia ja tyynyyn huutamista. Kun kiljut ja huudat, kyyneleet valuu silmistä ja uskomaton pahaolo valtaa kropan on vaikee löytää niitä positiivisia juttuja. Demoni riehuu sisällä, sellanen olo on kun ahdistus valtaa. Puolihuomaamattomasti oon tässä olotilassa raapinut ihon rikki kerran jos toisenkin, joista jää arvet tähän vartaloon. Mikään kipu ei tunnu niin pahalta kun kipu sisällä. Viha ihmisiä ja itseään kohtaan voi ottaa vallan mielestä, kropasta ja koko ihmisen energiasta. HULLUTUNNE! Tiedän yhden 11-vuotiaan tytön joka viiltelee itseään, en käsitä miten näin pienellä ihmisellä voi olla niin paljon pahaa sisällä. Pelottaa ajatella mihin tyttö päätyy jos ei löydy keinoja auttaa ja pian. Tyttö on vielä tietyllä tasolla läheinen minulle, ja haluan auttaa... Haluaisin jakaa oman tarinani, mutta tälle tytölle olen lähes esikuva, joten miten suhtautua ja mitä tehdä?

Nää itkun sekaiset, hysteeriset illat on kuitenkin onneksi vähentyneet. Päätin vaan avata ajusta tänne siitä, että ei se tie ylös päin oo suora. Välillä tulee isoja notkahduksia siihen hyvää flowhun mikä on pikkuhiljaa löytynyt. Huonot hetket pelottaa, ajatus on myrkkyä ja yksinolo hirveetä tuskaa. Silloin ei oo hyvä olla yksin, mun pakokeino onkin ollut lähes aina saada lähimmäisiä ympärille. Nyt on ollut iltoja jollon oon päättäny, että nyt selviydyn tästä yksin. Kirjottaminen, musiikki, meditointi, venyttely, suihku, lenkki... Se, että löytää voiman karata pois oman pään sisältä vaatii mulla aika paljon. Voi mennä 10minuuttia tai 3 tuntia siihen että saa oman pään sisältä potkasun aikasek, potkun jonka avulla alkaa tekemään jotain minkä tietää parantavan omaa hyvinvointiaan. Sillon on voittaja fiilis, kun minä itse ja yksin minä pystyn tekemään omalle ololleni jotain. Pystyn hakemaan jotain positiivista hädän hetkellä.

Mistä pahat ajatukset saa juurensa? Onko olemassa yhtä syytä miksi tuntuu niin pahalta? Vaikeita kysymyksiä johon en ole löytänyt vastauksia. Sanon itsemurhaa tällä hetkellä avunhuudoksi, huudan apua mun omalta päältä. Huudan apua itseltäni. En mä voi jatkaa mun loppuelämää näin! MINÄ, MINÄ ja MINÄ voidaan vaan ja ainoastaan auttaa mua itteeni. Tottakai siihen tarvitaan sosiaalinen verkosto ja sisältö elämään antamaan tukea, mutta loppupeleissä kukaan muu ei voi ottaa koppia musta kun MINÄ, MINÄ ja MINÄ! Toitotan tätä ittelleni päivittäin. ON TERVETTÄ OLLA ITSEKÄS, ON TERVETTÄ RAKASTAA ITTEENSÄ, ON TERVETTÄ ANTAA ITTELLENSÄ MAHOLLISUUS ja ON TERVETTÄ NAUTTIA ITTENSÄ SEURASTA!

Money talks

Rahaa, massii, fygyy, jenei, fyrkkaa.... Sitä tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Rikas tai köyhä, niin aina tuntuu että jengi haluu sitä lisää. Fakta on kuitenkin se, että tälläinen hyvinvointi valtio kun Suomi on niin täällä ei pärjää ilman rahaa. Rahalla on järjetön valta ihmisiin, ilman rahaa sulla ei ole mitään. Raha puhuu!! Rahalla saat kaiken mistä ikinä voit haaveillakkaan, rahattomana kuitenkin mietit miten saat ruokaa pöytään. Rahattoman stressitaso on usein hyvin paljon suurempi kuin sellaisen jolla tulot ovat hyvät. Raha ei tee onnelliseksi mutta helvetin paljon helpompaa se elämä on kun ei tarvitse jokaista euroa miettiä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä täällä huudan. Tyhmiä ratkaisuja on tullut rahan takia tehtyä... Opiskelen, kävin kahdessa työssä ja laitoin vielä pienyrityksen pystyyn, tuntui että aika ei riitä mihinkään. Väsymys painoi päivittäin. Rahat eivät riittäneet vuokraan, autoon ja muihin menoihin. Varmasti elämäntavoissakin oli vikaa, mutta velkakierre oli valmis. Kun hätä iski ja en tiennyt mistä repiä rahaa johonkin laskuun niin helpoimmalta ratkaisulta tuntui ottaa pikavippi. Pikavipin hyvä puoli oli se, että ei tarvinnut kenellekkään myöntää omaa paskaa massitilannetta kellekkään.  Ei tarvinnut puhua. Pikavippiä ei ollut rahaa maksaa takaisin kuin ottamalla toinen pikavippi. Huh hei sitä ahdistusta mikä rahasta tuli... Myönnän pelanneeni korttini päin helkkaria, mutta missä kohdassa tein isoimman virheen? Siinä että tein liikaa töitä, jotta yritin elää? Opiskelut kärsi... Siinä että otin pikavipin? Se, että en etsinyt halvempaa asunto tarpeeksi aikasin? Se, että halusin tehdä jotain muutakin kuin istua kotona tai tehdä töitä? En oikeastaan osaa sanoa missä se isoin moka tuli...

Nykyään ihmiset metsästää kaupoissa saalistaan ruokapöytään, eikä välttämättä edes enää sieltä. Näppärästi kotisohvalta saa kauppakassilla kotiovelle sapuskat. Onko ihminen tehty tälläiseksi? Kaikki koneistetaan ja tehdään mahdollisimman helpoksi? Luovuus kärsii, mielestäni ihmisyys kärsii. Luovuus, ei ole pelkkää taidetta, luovuus on sitä että me kehitämme itseämme. Arki ei voi olla päivästä toiseen samanlaisia, meistä tulee yhteiskunnan kasviksia. Ei meitä olla tehty makaamaan sohvalla ja lähes ainoa virike on käydä töissä. Ei se tee meistä onnellisia, jokaisen ihmisen pitäisi kehitää itseään! Yöunet-työt-koti-yöunet on monelle sitä perus arkea, minulle se ei riitä. Tarvitsen sisältöä elämääni, että saan tehdä asioita mitkä tekee minusta onnellisen ja energisen ihmisen. Päätin että karsin jostakin, jotta saan olla ja tehdä semmosia juttuja jotka edesauttavat mun omaa hyvinvointia. Asunto vaihtoon, uusi harrastus, töiden karsiminen ja energian keskittäminen niihin asioihin mistä oikeasti nautin. Jäi paskaduuni arjesta pois, yhtäkkiä onkin ollut enemmän aikaa omalle bisnekselle ja asiakkaat on lisääntynyt. Aikaa jäänyt myös muulle elämälle ihan erilailla. Rahaa ei pöytään tule samallalailla, mutta lähitulevaisuudessa uskon että tulot ovat korkeammat kuin ikinä. Ihan vaan siksi että teen työkseni sellasta mistä nautin.

Konkreettisia asioita millä kehitän itseäni:
- Oman firman markkinointikikat
- Uusi harrastus
- Uudet kokemukset
- Ystävien ja perheen näkeminen
- Opiskelu
- Yhden uuden asian oppiminen päivittäin, nää voi olla hyvinkin pieniä juttuja
- Keskustelut
- Ja tärkeimpänä lokakuisen illan jälkeen, on omien fiiliksien analysointi, oman elämän remontti, uuden elämän luominen
- Ja uusimpana juttuna on tää blogi, tää antaa hirveesti voimaa, ja avaa monia lukkoja pään sisällä!!

Älkää antako rahan, ihmisten tai minkään tulla esteeksi omaan kehittämiseen! Luovuutta ihmiset! :)