Suomalainen tapa juhlia ja pitää hauskaa on aina ollut vetämällä hirveät jurrit. Humala on olotila jolloin kaikki muu ympärillä oleva katoaa. Siiderii, bissee, jaluu, jekkuu, shottii... Kaikki kelepaa. Lokakuun alun jälkeen päätin että mulle tekee nyt hyvää olla ilman yhtään mitään. Päätin että en käy juhlimassa enää. Toissailtana kuitenkin laitoin kivat vaatteet päälle ja lähin viettämään pikkujouluja. HUH HEI, että tartti ystäviä ja huoletonta seuraa ympärille. Suomalaiseen sosiaaliseen kulttuuriin melkeenpä kuuluu viinin ja viinaglögin siemailut. Mulla oli oikeesti kivaa nähä sellasia frendejä ketä ei tuu nähtyä kovin usein. Kaikki hölötti kuulumisiaan, pelattiin pelejä, naurettiin ja baariin päädyttiin. Ainakin mä tartten välillä ton että pääsee tuulettumaan, parasta siinä on että saa viettää laatuaikaa kavereiden kanssa.
Alkoholilla on ollut liian iso rooli mun elämässä. Ikävuodesta 16-23, tää tyttö oli tavallinen näky yöelämässä. Oli se sitten keskiviikko, perjantai tai lauantai ilta, niin melkeenpä AINA mä olin mestoilla. Kaverit ja kaverin kaverit oletti jo että mä oon aina messissä. Bailaaminen on hauskaa, mutta kyllä sekin alkaa nakertaa sisältä kun turrutat stressiä ja ahdistusta bilettämiseen. Mä osasin pitää hauskaa ja kaikki tiesi sen. Alkoholilla on helppo saada pää sekaisin, alkot ja kaupat tursuavat erinäköisistä vaihtoehdoista. Tunti sen jälkeen kun oli viinaostoksilla käynyt niin oli hyvät nousu humalat päällä. Kohtuus kaikessa. Nykyään osaan onneks arvostaa kotia ja iltoja kun saa vaan olla :)
Paukkua tuli vuosi sitten syksyä poltettua jos jonkin verran. Sen avulla tajusin, että toi bilettäminen ei oo oikeesti hyvä juttu. Ainakaan tollasissa määrin, tottakai budipäissään se kotisohva, hyvä seura ja mukavat oltavat tuntuu miljoona kertaa paremmalta vaihtoehdolta kuin lähteä rilluttelemaan oikein olan takaa. Budi tuli mun elämään silloin ja se muutti mua. Monet frendit ei siitä niin digannu... Onkin ystävyyssuhteet muuttaneet muotoaan jo siinäå kohtaa, se on ahdistanut paljonkin. En ollu valmis luopumaan ihmisistä jotka ei mua hyväksyneet. Koin epäonnistumisen tunteen. Nyt jälkikäteen ymmärrän miks jengi ei jaksanu kattoo mua, mutta en kyllä kadu tätä elämänvaihetta elämässäni yhtään. Mun ajatusmaailma sai uutta perspektiiviä ja aloin ajattelemaan omaa elämääni eri kantilta. Vuos sitten oli kyllä hetkiä kun elämä oli vaikeeta... Ei energiatasapaino ollu ihan kohillaan, ja hommia jäi tekemättä.
Oli se sitten päihde mikä tahansa, niin ihminen haluu ja jopa kaipaakin välillä saada arjen pois päästä. Usein se tapahtuukin viinalla tai jollain muulla päihteellä. Mä voin sanoa suht paljon kokeneena, että en tuomitse ketään joka tekee näitä juttuja. Jos juot viinaa tai poltat paukkua niin älä tee sitä, jotta saisit paskat fiilikset katoomaan, ne kyllä tulee takaisin. Molemmilla keinoilla oon yrittänyt kadottaa mun muun elämän ja en onnistunut, ainoo minkä kadotin niin oli oman itteni. Tipuin vaan syvemmälle ja syvemmälle mun mustaan kuoppaan ja ylös kiipeeminen on nyt helvetin vaikeeta. Järki käteen päihteiden kanssa.
Peace.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti