Taivas rajana

Taivas rajana

lauantai 28. joulukuuta 2013

Hellyyttä, huomiota ja huokauksia

Sinkkuus ja sinkkuna oleminen on täysin mun juttu tässä kohtaa elämää. Minä ja uskon että kaikki muutkin ihmiset kaipaa välillä huomiota toisilta ihmisiltä. Pienet kivat huomionosotukset ja positiiviset lausahdukset on elämän sokeri. Kivojen sanojen jälkeen on rinta ronttingilla ja naama kuin naantalin aurinko. Usein parisuhteessa näitä asioita tulee sanottua toiselle herkemmin ja päivittäiseen elämään kuuluu positiivisten asioiden lausahtelu. Toimivassa parisuhteessa se ainakin menee näin. Pienet kivat asiat tuo arkeen iloa. Kyllä sitä kaipaa itsekkin välillä hyviä kommenteja, se hyvän olon määrä on todella suuri jostain hyvinkin pienestä.

Hellyys ja läheisyys on toinen asia mikä usein sinkkuelämästä puuttuu. Itse tykkään halata ja uskonkin että vähintään 5 halausta päivässä antaa energiaa niin paljon, että päivän aikana koetut pienet vastoinkäymiset ei tunnu vastoinkäymisiltä. Jokaisesta Ihmisistä huokuu niin uskomaton energia ja halatessa ihmiset vaihtavat tätä energiaa toistensa kanssa. Hyvä energia ja positiiviset vibat mitkä halauksista saa, jakaa sitä energiaa mikä kuluu perus arjessa. Oonkin miettiny että oliskohan myynnissä sellasia postimyyntimiehiä jotka tulis kerran viikossa viettää leffaillan ja sais vaan olla jonkun kainalossa. Kun halikiintiö on täynnä niin vois näyttää herralle ovea. Elämä ei taida kuitenkaan ihan rullata näin.

Suomalainen ihminen ei ole se kaikista helpoin ihminen halailla, paijailla ja silittää. Suomalaiset on huomattavasti varautuneempia kuin monet muut. Monta halausta olen tehnyt ja fiilikset sen jälkeen on ollu AKWARD! Välillä tuntuu että astuu ihmisen omaan pikku kuplaan pelkällä halauksella, vaikka kysessää oliskin joku tuttu tai jopa kaveri. Ei kaikkia taida olla tehty halailemaan, vai onko se vaan niin vierasta?

Halauksista, hellyydestä ja huomionosotuksista, jotka tuntuvat välillä olevan suomalaisille niin kovin vaikeita, pääsen aiheeseen varautuneisuus. Eikö me kaikki voitais ottaa ihan vähän rennommin? Halata jos siltä tuntuu ja osata ottaa se vastaan? Kehua jos siltä tuntuu ja välillä puoliksi keksittykkin kehu on parempi kun ei mitään?! Varautuneisuus on tietyssä mielessä ihan hyvä asia, tarkkaile ja lähesty vasta sitten... Kuitenkin itse koen sen varautuneeksi ja suppeaksi, uskon että meillä jokaisella olisi enemmän annettavaa toisillemme, ja uskon täydestä sydämestä, että meillä olisi onnellisempi olla kun kaikki antaisivat vähän enemmän. Se kivimuuri minkä jokainen rakentaa oman minän ympärille on välillä hyvä laskea ja antaa ihmisille mahdollisuus lähestyä uudella tavalla. Me ollaan kaikki niin uniikkeja ihmisiä, että saadaan varmasti jokaisesta ihmisestä jotain uutta itsellemme ja päinvastoin.

Kehotankin nyt ihmisiä: halailkaa, keskustelkaa, kehukaa ja nauttikaa. Me ei olla täällä maapallolla niin kauaa, että kannattais vajota negatiivisuuden keskelle ja etenkään lähettää negatiivista energiaa kenellekkään muulle. PEACE AND LOVE!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti