tappio

Mä en vaan pysty tähän. en vaan pysty. Tuntuu niin pahalta olla minä. Ei näy valoa, eikä edes tuikku syty tähän päivään, viikkoon tai elämään. Näkyy vaan mustaa. Miten voi sattua näin paljon sisälle? Se ei oo normaalia. Mun sydän ei pysy paikallaan.

Tripping!

Trippailu, segistely, kuosittaminen... Ihminen kaipaa hetkeksi arjesta irti päästämistä. Säännöllisin väliajoin. Vai kaipaako? En tiiä onko se vaan minä ja mun kaverit, jotka loppujen lopuksi haluu välillä olla sekasin. Käykö kaikki baarissa vetämässä välillä ilolientä jotta pääsee minilomalle oman päänsä sisällä? 

Tässä yksi päivä kokeilin höpöhöpöheinästä tehtyjä keksejä. Ne toimi jännästi, vähän muttei liikaa. Eilen tarjosin niitä mun kaverille. Ite olin sitä mieltä että ne ei toimi, mutta muutamaa tuntii myöhemmin saan kauhun sekasii viestejä ja puhelun mun frendiltä. TRIPPING! Meni tosi huonoks, frendiltä lähti taju ja näki tähtiä. Miten mahollista? On sitä nähny kun porukka menee budista huonoks, mutta mistä se sitten johtuu? Pilvi käy päähän, pää pitää olla kunnossa jos poltat!!! Pilvi ei todellakaan sovi jos on joku mielen päällä, saattaa mennä tosi huonoks. Ite muistan niitä huonoja hetkiä pään sisällä, mutta ei se kyllä ikinä oo menny tollaseks että taju lähtee kun on niin huono olla. Tääkin kaveri joka eilen testas näitä niin on mulle hyvä frendi, vähän pihalla omasta elämästä, ei löydä onnea ja omaa mestaa tältä maapallolta. Polttaa sillontällön, ja aina menee melkeen huonoks. Taas yksi tapaus lisää kenellä on henkisesti pahaolla... Eikö täällä oikeesti oo ketään joka vois auttaa? Tekeekö yhteiskunnan paineet meistä tälläsiä? Kaikkien pitäis miettii enemmän itteensä ja mitä jokainen henkilökotaisesti haluu tältä elämältä. Ei mitä yhteiskunta haluaa meidän tekevän eikä mitä joku muu haluu. Eilisen jälkeen ja kaiken muun kokemani sanon kyllä että pilvi ei sovi kenellekkään kellä ei oo pää kuosissa.

Miks sitten pitää vetää viinaa tai paukkuu tai muita päihteitä? On pelottavaa kattoo vierestä kun yks kerrallaan lähimmäisillä menee huonosti. Kuulee tarinoita mutsista joka vetää viinaa päivittäin kuus vuotiaan lapsensa edessä; kundista joka kuolee kun on tarpeeks sekasin ja yrittää potkasta ikkunaa rikki, reisivaltimo auki ja se oli siinä; frendistä joka sanoo että on niin paskaolla, että mikään ei oo kivaa; tytöstä jonka äiti taistelee syöpää vastaan; yks jääny nalkkiin kamaan.. Nää kaikki ihmiset voi huonosti, olisko niillä asiat paremmin jos ne löytäis jonkun kenelle puhua tai jos ne keksis parempia, uusia keinoja auttaa itteensä? jokaisella tulee vaikeempi kohta elämässä vastaan, meiän pitää vaan voittaa ne vastoinkäymiset, ei voi luovuttaa. Suomalainen tapa selvitä asioista on usein sekottaa pää. Alkoholilla useimmiten.

Itse on kokeillu sitä päätä saada sekasin viinalla, pilvellä ja muutamat kerrat tuli kokeiltua essoja, piiskaa, kokkelia, mämmiä, sieniä.... WHY? Piti päästä pois omasta ajatuskehästä, oli vaikee olla omissa ajatuksissaan. Oli pakko ettii keinoja millä pitää hauskaa, koska normaalista elämästä en osannu nauttia. Mikään näistä ei oo keino paeta todellisuutta, yleensä se huominen tulee vielä huonompana kun eilinen oli, jos ratkasu on sekoilla.
Pää pitää olla kunnossa jos vetää viinaa. Samoin paukkuu poltettaessa. Kovempia en suosittele kenellekkään. Essot ja pirit on niin hirveetä skeidaa että tulee pahaolo ajatuksestakin. Pitäkää porukka pää kasassa, järki edes kädessä ja elämä edessä!!

A-PU-A

Mikä siinä on kun yksin ei viihdy kauaa? Oon luonteeltani suht menevää sorttia, ja oon huomannu että yhessä paikassa on vaikee olla liian kauaa. Ei yksin, perheen tai kavereiden kanssa oo hyvä olla liian pitkää aikaa. 12 tuntia on aika maksimi, sit on pakko ottaa mun valkonen pikkukärry alle ja ajaa jonnekkin, nähä joku tai vaihtaa maisemaa. Mistä se johtuu? Onks tää normaalia?

Monesti kesken päivän mietin, että NYT! Tänään oon illlan yksin ja sit tuntia myöhemmin huomaan olevani matkalla jonnekkin. Ei oo helppoo. Yksinäisyys ei ees ehi vallata, mutta tarve päästä pois on hirmunen. Mistä näin painostava tunne tulee? Ihminen on kuitenkin laumaeläin, niin sosiaalisia suhteita tarvitaan, mutta näissä määrin se alkaa tuntuu jo pelottavalta. Tänään aion nauttii itteni seurasta, en kenenkään muun. Ruokaa, leffa, kynttilöitä ja kirja vois kuulostaa suht toimivalta combolta. Kokeilen ja annan tälle mahollisuuden. 

Näin joulun jälkeen vois toi yksinoleminen onnistuukkin. 3 päivää sitä tuli mentyä jo vähän liikaakin. Mummit, mummut, vanhemmat, tädit, kummilapset, kummitädit, kavereiden kodin tuli joulun alla rundattua läpi ja nyt on raukee olla. Ihana joulu olikin, mutta kaipas jo eilen omaa seuraa. Kaikki lähimmäiset tuli nähtyä kertaheitolla ja kuulumiset vaihdettu ihan kaikkien tyyppien kanssa. Teki hyvää nähä sukua ja frendejä ajan kanssa. :) 


Keskustelut, nauru frendin kanssa, uudet kokemukset ja ihan vaan läsnäolo on mun mielestä maailman huikeimpia juttuja. Se energian määrä minkä muista ihmisitä saa on uskomaton. Hyvä keskustelu tai vaan kiva hetki voi piristää monen monta päivää putkeen, joten on siinä perääkin miksi sitä hakeutuu koko ajan toisten seuraan. Tänään on aika olla yksin. Wish me luck!

Hämärän peitossa

Ei se oo helppoo! Elämä nimittäin. Oon kirjottanut nyt paljon siitä kuinka oon löytänyt niitä hyvii juttuja elämään. Oon antanu paljon energiaa ja ajatusta oman elämän parantamiselle, mutta huh huh miten vaikeeta on välillä olla. Illat ja yöt voi olla hirveetä tuskaa, itkuisia ja tyynyyn huutamista. Kun kiljut ja huudat, kyyneleet valuu silmistä ja uskomaton pahaolo valtaa kropan on vaikee löytää niitä positiivisia juttuja. Demoni riehuu sisällä, sellanen olo on kun ahdistus valtaa. Puolihuomaamattomasti oon tässä olotilassa raapinut ihon rikki kerran jos toisenkin, joista jää arvet tähän vartaloon. Mikään kipu ei tunnu niin pahalta kun kipu sisällä. Viha ihmisiä ja itseään kohtaan voi ottaa vallan mielestä, kropasta ja koko ihmisen energiasta. HULLUTUNNE! Tiedän yhden 11-vuotiaan tytön joka viiltelee itseään, en käsitä miten näin pienellä ihmisellä voi olla niin paljon pahaa sisällä. Pelottaa ajatella mihin tyttö päätyy jos ei löydy keinoja auttaa ja pian. Tyttö on vielä tietyllä tasolla läheinen minulle, ja haluan auttaa... Haluaisin jakaa oman tarinani, mutta tälle tytölle olen lähes esikuva, joten miten suhtautua ja mitä tehdä?

Nää itkun sekaiset, hysteeriset illat on kuitenkin onneksi vähentyneet. Päätin vaan avata ajusta tänne siitä, että ei se tie ylös päin oo suora. Välillä tulee isoja notkahduksia siihen hyvää flowhun mikä on pikkuhiljaa löytynyt. Huonot hetket pelottaa, ajatus on myrkkyä ja yksinolo hirveetä tuskaa. Silloin ei oo hyvä olla yksin, mun pakokeino onkin ollut lähes aina saada lähimmäisiä ympärille. Nyt on ollut iltoja jollon oon päättäny, että nyt selviydyn tästä yksin. Kirjottaminen, musiikki, meditointi, venyttely, suihku, lenkki... Se, että löytää voiman karata pois oman pään sisältä vaatii mulla aika paljon. Voi mennä 10minuuttia tai 3 tuntia siihen että saa oman pään sisältä potkasun aikasek, potkun jonka avulla alkaa tekemään jotain minkä tietää parantavan omaa hyvinvointiaan. Sillon on voittaja fiilis, kun minä itse ja yksin minä pystyn tekemään omalle ololleni jotain. Pystyn hakemaan jotain positiivista hädän hetkellä.

Mistä pahat ajatukset saa juurensa? Onko olemassa yhtä syytä miksi tuntuu niin pahalta? Vaikeita kysymyksiä johon en ole löytänyt vastauksia. Sanon itsemurhaa tällä hetkellä avunhuudoksi, huudan apua mun omalta päältä. Huudan apua itseltäni. En mä voi jatkaa mun loppuelämää näin! MINÄ, MINÄ ja MINÄ voidaan vaan ja ainoastaan auttaa mua itteeni. Tottakai siihen tarvitaan sosiaalinen verkosto ja sisältö elämään antamaan tukea, mutta loppupeleissä kukaan muu ei voi ottaa koppia musta kun MINÄ, MINÄ ja MINÄ! Toitotan tätä ittelleni päivittäin. ON TERVETTÄ OLLA ITSEKÄS, ON TERVETTÄ RAKASTAA ITTEENSÄ, ON TERVETTÄ ANTAA ITTELLENSÄ MAHOLLISUUS ja ON TERVETTÄ NAUTTIA ITTENSÄ SEURASTA!