Tunneryöppy vapisuttaa..

Hurjat pari viikkoa takana. Niin kamalia päiviä takana, toivotavasti parempia edessä. Viikon verran iski sellanen epätoivo ja ahdistus, että olin varma että nyt se on tässä. Mitään muuta ei näkynyt kuin mustaa ja harmaata, paskat asiat täytti mun elämän. En löytänyt keinoja auttaa itteeni.

Nyt on taas kiskastu pää pois perseestä ja yritys on melkeen 100. Tää kevät tulee olemaan rankka, tosi rankka. Odotan jo kesää ja sitä vapautta mikä mun pään sisällä koittaa kun oon valmis restonomi. Sillon pystyn kääntää viimesimmät sivut pois tästä ahdistuksesta. Mun on pakko pystyy tähän tai en tiedä mitä mun pääkopalle käy. Jostain tarttis hintsun verran lisää energiaa ja tarmoa jotta tää homma pyöris niinkun sen kuuluis pyöriä.

Parasta kuitenkin on se, että eteenpäin on menty. Uutta asuntoa etsin, koulua tulee tehtyä lähes päivittäin ja vielä kun sais työtunteja lisättyä vähäsen niin elämä helpottais aika ronskisti. Taas porskutetaan eteenpäin.

Elämälle omistautumista

Työnteko, koulu, harrastukset, perhe, ystävät, matkat, vapaa-aika... Kaikki tämä vaatii  läsnäolemisen. Ajatukset ei saa pitää ihmistä poissa tilanteesta missä on, menestyminen omassa elämässä vaatii täyden panostuksen ja läsnäolon. Ei kukaan nauti lomasta tai ystävistä jos on mielen päällä miljoona negatiivisesti vaikuttavaa asiaa. Meidän pitää osata olla!

Tänään juttelin pitkän tovin pikkuveljeni kanssa, kisa on käynnissä, kumpi tekee ekan miljoonan! Yhteistuumin päätettiin, että se on hyvinkin mahollista kun vaan alkaa touhuumaan. Resurssit löytyy ja potentiaalia kummassakin on. Miljoona on hyvin kauas kantonen ajatus, mutta kun jotain päättää niin se on jo hyvä aloitus pitkällä juoksulla. Tarpeeksi määrätietonen pitää olla omasta tekemisestään, ei voi antaa virran viedä vaan ite pitää päättää mihin se virta kuljettaa. Ja kerron teille salaisuuden, KYLLÄ välillä joutuu uimaan vasta virtaan ihan niskalimassa. Luovuttaminen on helppoa minkä vaan suhteen. Mä päätin, että tää elämä on elämisen arvosta. Nyt oon päättäny, että teen mun elämästä just sellasta kun minä itse haluan. SO FUCK EVERYONE ELSE! Ei se ihan kirjaimellisesti noin mee, mutta läheltä se ainakin liippaa. 

Jokainen minuutti ja jokainen hetki mun elämässä on merkityksellinen. Etenkin se miten mä suhtaudun jokaiseen hetkeen. Kuraa tulee niskaan varmasti meille kaikille joka hemmetin päivä mutta mä en ainakaan lannistu. Joku ylempi voima on mut tänne tarkottanu, en varmaan ikinä saa tietää mikä merkitys mun elämällä on, sen tiedän että mä teen tästä elämästä itelleni merkityksellistä. Draivi on tänään hyvä.

Ihmisen pitää unelmoida ja haaveilla, koska ne kaikki haaveet on mahollista toteuttaa. Ne on mahollista toteuttaa sillä, että uskoo siihen mitä tekee. That's the first step. Kuka vaan meistä voi vallottaa maailman ja saada kaiken maan ja taivaan väliltä. Se riippuu siitä mitä on valmis antamaan itestään sen eteen. Mä oon tän veli-puhelun jälkeen valmis tekemään tänään pari asiaa mitkä oli huomisen to do -listalla, mutta miks ihminen jättää ne huomiselle kun tänäänkin on siihen mahollisuus. Aina on mahollisuus kääntää kelkka, aina on mahollisuus tehä vähän enemmän, aina on mahollisuus parempaan. Tärkeintä on että on tällä sekunnilla läsnä, nauttii elämästä ja tärkeintä: elää hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa.

Life is good when you make it good.

Uuden vuoden taikaa

Vuosi 2013 on VIHDOIN takana, omalta osalta se oli jo taputeltu jo hetken aikaa. Nyt virallisesti pääsen jatkamaan kohti parempaa uutta vuotta. Vuoden vaihde sujui hirmusen kivasti, ruokaa, juomaa ja frendejä sekä uusia tuttavuuksia. Kaikki oli superilla fiiliksellä liikenteessä niin se tarttu kyllä tähänkin tyttöön. Kiitos kiitos kiitos hauskasta illasta ja nyt yhtä hyvällä draivilla kohti tätä vuotta.

Uuden vuoden lupauksia on varmasti monen moisia. Itse mietin, että haluan nyt ekaa kertaa tehä uudenvuoden lupauksen ja pysyä siinä. Mulla on 2 aika isoa tavotetta vuodelle 2014: oman taloudellisen elämän tasapaino sekä hyvän olon tunteen säilyttäminen = ONNELLISUUS. Onnellisuus sinänsä kattaa kaiken, kaiken sen mikä on ollu vinksallaan. Kaiken sen minkä takia oon voinu huonosti. Onnellinen on jokapäivän tavote, pitäis joka aamu muistaa sanoa ekana itselleen OLE ONNELLINEN. Ei se loppu peleissä hirveesti vaadi, se on lähes 100% itestä kiinni onko onnellinen vai ei. Me itse vaikutetaan siihen millasia ihmisiä meistä kasvaa, miten me kohdellaan muita ja miten meitä kohdellaan. Kaikki asiat, kaikki sanat ja kaikki ajatukset ohjaa meitä meidän omassa elämässä.
Oon koonnu omia ajatuksia, joista oon huomannu olevan apua. Nää asiat on just niitä millä pitää pahan poissa, pään mukana pelissä.
Muistilistaa itselle:
- Ajattele ensin itseäsi, sen jälkeen muita
- Älä anna muiden sanojen pilata päivääsi
- Urheile
- Tee juttuja vaan itteäsi varten
- Keskustele
- Opi uusia asioita
- Hymyile
- Uskalla rakastaa, uskalla olla läsnä, uskalla avata itsesi
- ELÄ, NAUTI JA ONNISTU!

Mä toivon, että pystyn antamaan voimaa mun tarinalla monelle muulle ihmiselle joka voi huonosti. Uskon että kun mä saan tän kaiken pahan pois mun sisältä niin pystyn auttamaan vielä montaa ihmistä jo ihan sen takia millanen tyyppi mä olen. Vuosi 2014 on mulle elämän opettelemista, onnelisuuden toivoa, henkisen balanssin löytämistä, lähimmäisten turvaa ja ennen kaikkea hetkessä hengittämistä.

OIKEIN ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014!

Money talks

Rahaa, massii, fygyy, jenei, fyrkkaa.... Sitä tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Rikas tai köyhä, niin aina tuntuu että jengi haluu sitä lisää. Fakta on kuitenkin se, että tälläinen hyvinvointi valtio kun Suomi on niin täällä ei pärjää ilman rahaa. Rahalla on järjetön valta ihmisiin, ilman rahaa sulla ei ole mitään. Raha puhuu!! Rahalla saat kaiken mistä ikinä voit haaveillakkaan, rahattomana kuitenkin mietit miten saat ruokaa pöytään. Rahattoman stressitaso on usein hyvin paljon suurempi kuin sellaisen jolla tulot ovat hyvät. Raha ei tee onnelliseksi mutta helvetin paljon helpompaa se elämä on kun ei tarvitse jokaista euroa miettiä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä täällä huudan. Tyhmiä ratkaisuja on tullut rahan takia tehtyä... Opiskelen, kävin kahdessa työssä ja laitoin vielä pienyrityksen pystyyn, tuntui että aika ei riitä mihinkään. Väsymys painoi päivittäin. Rahat eivät riittäneet vuokraan, autoon ja muihin menoihin. Varmasti elämäntavoissakin oli vikaa, mutta velkakierre oli valmis. Kun hätä iski ja en tiennyt mistä repiä rahaa johonkin laskuun niin helpoimmalta ratkaisulta tuntui ottaa pikavippi. Pikavipin hyvä puoli oli se, että ei tarvinnut kenellekkään myöntää omaa paskaa massitilannetta kellekkään.  Ei tarvinnut puhua. Pikavippiä ei ollut rahaa maksaa takaisin kuin ottamalla toinen pikavippi. Huh hei sitä ahdistusta mikä rahasta tuli... Myönnän pelanneeni korttini päin helkkaria, mutta missä kohdassa tein isoimman virheen? Siinä että tein liikaa töitä, jotta yritin elää? Opiskelut kärsi... Siinä että otin pikavipin? Se, että en etsinyt halvempaa asunto tarpeeksi aikasin? Se, että halusin tehdä jotain muutakin kuin istua kotona tai tehdä töitä? En oikeastaan osaa sanoa missä se isoin moka tuli...

Nykyään ihmiset metsästää kaupoissa saalistaan ruokapöytään, eikä välttämättä edes enää sieltä. Näppärästi kotisohvalta saa kauppakassilla kotiovelle sapuskat. Onko ihminen tehty tälläiseksi? Kaikki koneistetaan ja tehdään mahdollisimman helpoksi? Luovuus kärsii, mielestäni ihmisyys kärsii. Luovuus, ei ole pelkkää taidetta, luovuus on sitä että me kehitämme itseämme. Arki ei voi olla päivästä toiseen samanlaisia, meistä tulee yhteiskunnan kasviksia. Ei meitä olla tehty makaamaan sohvalla ja lähes ainoa virike on käydä töissä. Ei se tee meistä onnellisia, jokaisen ihmisen pitäisi kehitää itseään! Yöunet-työt-koti-yöunet on monelle sitä perus arkea, minulle se ei riitä. Tarvitsen sisältöä elämääni, että saan tehdä asioita mitkä tekee minusta onnellisen ja energisen ihmisen. Päätin että karsin jostakin, jotta saan olla ja tehdä semmosia juttuja jotka edesauttavat mun omaa hyvinvointia. Asunto vaihtoon, uusi harrastus, töiden karsiminen ja energian keskittäminen niihin asioihin mistä oikeasti nautin. Jäi paskaduuni arjesta pois, yhtäkkiä onkin ollut enemmän aikaa omalle bisnekselle ja asiakkaat on lisääntynyt. Aikaa jäänyt myös muulle elämälle ihan erilailla. Rahaa ei pöytään tule samallalailla, mutta lähitulevaisuudessa uskon että tulot ovat korkeammat kuin ikinä. Ihan vaan siksi että teen työkseni sellasta mistä nautin.

Konkreettisia asioita millä kehitän itseäni:
- Oman firman markkinointikikat
- Uusi harrastus
- Uudet kokemukset
- Ystävien ja perheen näkeminen
- Opiskelu
- Yhden uuden asian oppiminen päivittäin, nää voi olla hyvinkin pieniä juttuja
- Keskustelut
- Ja tärkeimpänä lokakuisen illan jälkeen, on omien fiiliksien analysointi, oman elämän remontti, uuden elämän luominen
- Ja uusimpana juttuna on tää blogi, tää antaa hirveesti voimaa, ja avaa monia lukkoja pään sisällä!!

Älkää antako rahan, ihmisten tai minkään tulla esteeksi omaan kehittämiseen! Luovuutta ihmiset! :)

No pain no gain

Pikkuhiljaa oon ihmisenä alottanut rakentamaan omaa elämää nollasta. Kuka mä oon? Kuka sieltä peilistä oikeesti kattoo ja toljottaa takasin. Aika rikkinäinen kuva itestä muodostuu. Tuntuu että oon muovautunut sellaseki ihmiseksi mitä muut olettaa musta, enkä oo sellanen mikä mä itse haluan olla. Yhteiskunnan, perheen ja lähimmäisten paineet on tuntunut vuosia jo siltä kuin betoniporsasta repisi takanaan. Annan muiden ihmisten vaikuttaa, enkä osaa sanoa EI. Tuo kaksi kirjainta sisältävä sana on henkilökohtaisesti minulle se kaikkein vaikein. En ole osannut sanoa EI työnteolle, ystäville tai perheelle. Omalla kustannuksella olen tehnyt asioita muiden puolesta ja muita varten. Pitäisi jo kenen vaan herätä kun kahvilla käynti tuntuu raskaalta, ja edelleen siellä istuessani en ole läsnä. Ajatukset harhailee ja on todella vaikea synnyttää yhtenäistä keskustelua... EI NÄIN!

Päätin että on aika saada jotain omaa, jotain mitä teen vain ja ainoastaan itseni takia. Ihan sama mitä muut ajattelee. Kilpaurheilin nuoruudessani 12-vuotta, ja aina urheilu on jollain tasolla ollut elämässäni. UUSI HARRASTUS! Siinä se on, kauan jo nyrkkeilystä kiinnostuneena päätin että nyt jos koskaan on sen aika. Kokeilutunnille mars. Siitä se idea sitten lähti, nyt 5 viikkoa treenattuani kickboxingia, sanon että paras ratkasu pitkiin aikoihin. Sinne kun menee niin koko muu maailma katoaa, hiki lentää ja lihaksiin sattuu. Jokaikinen aivosolu työskentelee vain ja ainoastaan sen eteen että miten kehitän lyönti tai potkutekniikkaani. Suru, itseinho, pelko ja viha on poissa, mä oon täällä vain ja ainoastaan itteni takia. Tunnin jälkeen on edelleen hurjan hyvä olla, voittajafiilis!

Pakko oli hypettää tätä tosi postiivista asiaa elämässäni. Pieniä iloja, niistä se arki lähtee kasaantumaan!