Ystävyyden hinta on..

kaikki maan ja taivaan väliltä? Heräsin tänään aamulla seittemältä, puolen tunnin venyttely ja kouluhommiin. jes voittaja olo. Aika magee aamu oli siihen asti kunnes soitin ystävälleni. Oon aikasemmissa teksteissä kertonu tästä frends with benefits suhteesta ja siis tälle samaisella tyypille soitin. Meininki oli 110 siinä kohassa . Yks puhelu ja kaikki voi muuttua. Matto on veetty jalkojen alta, tunnen itteni niin PASKAKSI ihmiseksi. Hysteerinen tunne sisällä ottaa vallan. päivä oli siinä.

Puhelun aikana saatiin aikaan väittely jostain mielipide eroista. Siitä millanen MÄ OLEN ja siitä millanen se on. En mä pysty itteeni kokonaan muuttaa, enkä haluukkaan. Varmasti vastapuoli sanoo ihan samaa. Vahvoja mielipiteitä löytyy molemmilta. Ymmärryksessä tais olla molemmilla vikaa. Tunnen usein olevani kuitenkin se joka sanoo, että anteeks anteeks, vika oli mussa. ei olis pitäny tehä ja sanoo näin. Mä en enäåä haluu sanoo noita sanoaja. Se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Nyt on koko päivä menny, hukkasin elämästäni tämän päivän ja vituttaa.

Mä en oo valmis enää heitää hukkaan päiviä mun elämästä. Nää sattuu niin saatanan paljon ja lamaannun ihmisenä kokonaan. Mun ja tän ihmisen välissä on niin paljon hyvää. Ne naurut ja ne keskustelut on aina mun mielestä ollu muutaman tälläsen tilanteen arvosia. Nyt en tiedä enää. Varsinkaan kun en haluu nielasta itteeni, ei tunu oikeelta päätökseltä. Ja voin luvata, että se toinen osapuoli tässä ei tuu eväänsä hetkauttaa siihen suuntaan, että se sanois että sen käytöksessä on ollu jotain vikaa. Se verran tältä ihmiseltä löytyy egoa, että ei kyllä omia sanojansa ala perumaan. Kertokaa joku mulle mitä tehdä? Pitäiskö mun oikeesti ottaa etäisyyttä todella tärkeestä ihmisestä? Vai odottaa että nää tilanteet jollakin keinoilla loppuu? Mä en tiedä enää että miten ne loppuu kun ne on jatkunu säännöllisin väliajoin tarpeeksi kauan. Mä en henkisesti pysty enää kuuntelemaan että oon kiitollisuuden velassa, en osaa asettaa itteeni toisen ihmisen asemaan, mun pitäis tehä sitä ja tätä... tai muuta vastaavaa. MÄ EN PYSTY! Apua. oon lukossa tän tilanteen kanssa, se ihminen on mulle kovin tärkeä ja oonkin niin kiitollinen mitä se on mulle antanut. Mutta mä en haluu tuntee itteeni enää huonommaks ihmiseks jonkun toisen ihmisen sanojen kautta. En myöskään haluu aiheuttaa pahaa oloo toiselle ihmiselle.

Peace.

Tripping!

Trippailu, segistely, kuosittaminen... Ihminen kaipaa hetkeksi arjesta irti päästämistä. Säännöllisin väliajoin. Vai kaipaako? En tiiä onko se vaan minä ja mun kaverit, jotka loppujen lopuksi haluu välillä olla sekasin. Käykö kaikki baarissa vetämässä välillä ilolientä jotta pääsee minilomalle oman päänsä sisällä? 

Tässä yksi päivä kokeilin höpöhöpöheinästä tehtyjä keksejä. Ne toimi jännästi, vähän muttei liikaa. Eilen tarjosin niitä mun kaverille. Ite olin sitä mieltä että ne ei toimi, mutta muutamaa tuntii myöhemmin saan kauhun sekasii viestejä ja puhelun mun frendiltä. TRIPPING! Meni tosi huonoks, frendiltä lähti taju ja näki tähtiä. Miten mahollista? On sitä nähny kun porukka menee budista huonoks, mutta mistä se sitten johtuu? Pilvi käy päähän, pää pitää olla kunnossa jos poltat!!! Pilvi ei todellakaan sovi jos on joku mielen päällä, saattaa mennä tosi huonoks. Ite muistan niitä huonoja hetkiä pään sisällä, mutta ei se kyllä ikinä oo menny tollaseks että taju lähtee kun on niin huono olla. Tääkin kaveri joka eilen testas näitä niin on mulle hyvä frendi, vähän pihalla omasta elämästä, ei löydä onnea ja omaa mestaa tältä maapallolta. Polttaa sillontällön, ja aina menee melkeen huonoks. Taas yksi tapaus lisää kenellä on henkisesti pahaolla... Eikö täällä oikeesti oo ketään joka vois auttaa? Tekeekö yhteiskunnan paineet meistä tälläsiä? Kaikkien pitäis miettii enemmän itteensä ja mitä jokainen henkilökotaisesti haluu tältä elämältä. Ei mitä yhteiskunta haluaa meidän tekevän eikä mitä joku muu haluu. Eilisen jälkeen ja kaiken muun kokemani sanon kyllä että pilvi ei sovi kenellekkään kellä ei oo pää kuosissa.

Miks sitten pitää vetää viinaa tai paukkuu tai muita päihteitä? On pelottavaa kattoo vierestä kun yks kerrallaan lähimmäisillä menee huonosti. Kuulee tarinoita mutsista joka vetää viinaa päivittäin kuus vuotiaan lapsensa edessä; kundista joka kuolee kun on tarpeeks sekasin ja yrittää potkasta ikkunaa rikki, reisivaltimo auki ja se oli siinä; frendistä joka sanoo että on niin paskaolla, että mikään ei oo kivaa; tytöstä jonka äiti taistelee syöpää vastaan; yks jääny nalkkiin kamaan.. Nää kaikki ihmiset voi huonosti, olisko niillä asiat paremmin jos ne löytäis jonkun kenelle puhua tai jos ne keksis parempia, uusia keinoja auttaa itteensä? jokaisella tulee vaikeempi kohta elämässä vastaan, meiän pitää vaan voittaa ne vastoinkäymiset, ei voi luovuttaa. Suomalainen tapa selvitä asioista on usein sekottaa pää. Alkoholilla useimmiten.

Itse on kokeillu sitä päätä saada sekasin viinalla, pilvellä ja muutamat kerrat tuli kokeiltua essoja, piiskaa, kokkelia, mämmiä, sieniä.... WHY? Piti päästä pois omasta ajatuskehästä, oli vaikee olla omissa ajatuksissaan. Oli pakko ettii keinoja millä pitää hauskaa, koska normaalista elämästä en osannu nauttia. Mikään näistä ei oo keino paeta todellisuutta, yleensä se huominen tulee vielä huonompana kun eilinen oli, jos ratkasu on sekoilla.
Pää pitää olla kunnossa jos vetää viinaa. Samoin paukkuu poltettaessa. Kovempia en suosittele kenellekkään. Essot ja pirit on niin hirveetä skeidaa että tulee pahaolo ajatuksestakin. Pitäkää porukka pää kasassa, järki edes kädessä ja elämä edessä!!

Poikaystävä, fuckbuddy vai yhen illan homma

Juominen, syöminen, nukkuminen ja seksi. Ihmisenperustarpeita. Ihminen kaipaa läheisyyttä, kosketusta ja seksiä. Naisena ja seksiä harrastavana sellaisena kerron nyt lujaan ääneen. KYLLÄ sitä alkaa naista panettamaan jos ei ole seksiä saanu yli pariin viikkoon. Tällä hetkellä sinkkuudesta nautin täysin sydämin, en parisuhdetta elämään tällä hetkellä kaipaa, mutta mistä sinkku saa tarvitsemansa hali hetken tai aivot pihalle panon? Toimiiko fuckbuddy suhteet koskaan kun niitä niin kovin hehkutetaan? Onko ainoa turvallinen tapa saada vaan sen mitä haluaa niin ottaa baarista joku Mikko tai Pekka? Miljoona kysymystä seksistä nousee mieleen. Oon ikänin aikana ehtinyt kokeilla noita kaikkia suhdemuotoja ja kaikki toimii aina hetken aikaa.. Kyllähän se olis kiva saada panosuhde mikä toimii, kuitenkin omia kokemuksia kun kattoo taaksepäin niin aika harva on hirveen montaa kuukautta kestäny.


Panosuhde antaa paljon, mutta usen se alkaa myös ottamaan paljon. Voiko 2 ihmistä harrastaa seksiä vaikka muutaman vuoden ilman että siihen syntyy mitään tunnepuolista kummaltakaan osapuolelta? Vai alkaako sama pano kyllästyttämään liian nopeesti? En oo ikinä kyllä kokenut panosuhdetta joka päättyis todella onnellisesti... Joko liian voimakkaat tai latistuneet fiilikset tulee usein tälläsen suhteen tielle. Panosuhde eimyöskään toimi jos ei oo muita panoja...

Yhen illan juttu. Lähe laivalle. Tai tietyntyylisiin baareihin. HUHHUH, tuntuu että baareissa ei oo enää mitään sivellisyyden rajoja. Kyllä sitä baareissa tulee 20-60-vuotiaita limasia häntäheikkejä vastaan, mutta löytyykö baarista sellasia ihan jees yhen illan juttuja? Loppupeleissä ollaan usein niin kännissä, että honmat ei ees rullaa. Aamulla ei hirvein usein oo voittajafiilis... Tottakai poikkeuksia tähänkin on ollut. Saako näistä kuitenkaan mitään hyvää irti?

Parisuhde. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Kotisohva, leffat, 10 extra kiloa, sosiaalisen elämän kärsiminen... Tällä hetkellä en nää että parisuhde on mun juttu. Mä arvostan omaa aikaani ekaa kertaa ikinä, yritän löytää hyvän balanssin itteni kanssa elämiseen, en todellakaan oo valmis mihinkään miehen alkuun tohon vierelle. Parisuhde herättää tällä hetkellä ahdistuksen tunteita, mutta uskon että joskus tulevaisuudessa oon enemmän kuin valmis viettää koti-iltoja toistensa perään. Parisuhteessa on aina seksiä tarjolla... vai onko? Tappaako parisuhde seksin ja himon? Mä en ainakaan koskaan halua luopua himosta mun seksikumppania kohtaan.

Sinkkunaisen vaikea elämä: how to get laid and have a small chance of the sex being actually good ? Enpä osaa vastata suoraan. En todella tiedä. Jos joku tietää vastauksen niin ihmeessä kertokaa se mulle! Itse henkisesti yksi rankimpia ihmissuhteita on ollut frinds with benefits meininki. Sitä kun jatkaa yli vuoden ja jää pahasti jumiin ihmiseen sekä seksiin niin on hirveen vaikee päästä yli. En ikinä nähny/nää tän ihmisen kanssa mitään yhteistä tulevaisuutta sen kummempaa kun ystävänä, mutta ei se helppoo oo ollu. Kuitenkin kun 1,5 vuotta on panemista plakkarissa sun hyvän ystävän kanssa niin kyllä siinä pää alkaa rakoilee kenellä tahansa. Henkisesti tää 1,5 vuotta on ollu maailman antosin mutta toisaalta kyllä se sisältäkin syö. Vaikeita tilanteita, koska kuitenkin oon mun seksielämään ollu tyytyväisempi kun ikinä.
 
Yhenillanjuttu, fuckbuddy, ystävä, poikaystävä... Mikä on oikeesti antosin ihmissuhde seksin osalta? En osaa vastata, mutta sen kyllä osaan kertoa että me kaikki halutaan sitä.

SEX, SEX, SEX!!