Something about me myself and I

MINÄ MINÄ MINÄ! Harvemmin tulee tuijotettua peiliin ilman mitään tarkotusta. Kuitenkin on välillä hyvä kattoo itteensä silmiin ja miettiä kuka sieltä tuijottaa takasin. Päivän harjoitus! Tuijotuskisa oman peilikuvan kanssa. Oli hirveen surkee aamu, kyyneleet silmissä nousin sängystä ja jotain oli tehtävä! Joten tänään katoin itteeni peilistä varmaan 10 minuuttia, ja päätin että keksin VAIN positiivisia asioita itestäni. Keksimällä keksin niitä juttuja... "Mulla on kivan värinen tukka, aika jännän väriset silmät, sä oot aika huippu tyyppi, sydämeltään oot oikeesti hyvä ihminen, sulla on aika uskomattomii frendei..." Aika maailmanvallottaja fiilis tuli tän ajatusryöpyn jälkeen, en enää tajunnu miks itkin aamulla. Mistä se ees tuli?

Oli aika jännä aamu, haluisin olla kärpäsenä kattossa kattomassa ton pikakelauksella uudestaan. Aika hurja tunne oli kun se KAIKKI negatiivisuus ja epätoivo katos. Epätoivo valtas rahasta, koulusta, aikataulusta... Asioista mitä en voi tällä sekunnilla muuttaa mun elämässä, mutta asioita jotka on korjattavissa, parannettavissa. Relevantti asia on tän hetkinen henkinen hyvinvointi, jos en voi hyvin rahatilanne ei tuu paranee, koulua en saa valmiiks ja työt menee perseelleen...

Positiivisuusreenit on aika tärkeitä. Hädän hetkellä etenkin, mutta jokaisen ihmisen tulis muistuttaa itelleen säännöllisin väliajoin minkälainen tyyppi ite on. Itserakkaus. Itserakkaus. Itserakkaus. Your life is not life without selflove. Pitäkää ihmiset huolta itestänne niin fyysisesti kuin henkisesti, tää maailma kaipaa vaan ja ainoastaan lisää hyvää, ei pahaa ja pahaaoloa.

Maailman paskin aamu käänty ihan uskomattomaks päiväks! Kohti juhannusta mennäään jo, ai ai ai ihan kesä ja kärpäset -fiilis nyt jo :)

Hellyyttä, huomiota ja huokauksia

Sinkkuus ja sinkkuna oleminen on täysin mun juttu tässä kohtaa elämää. Minä ja uskon että kaikki muutkin ihmiset kaipaa välillä huomiota toisilta ihmisiltä. Pienet kivat huomionosotukset ja positiiviset lausahdukset on elämän sokeri. Kivojen sanojen jälkeen on rinta ronttingilla ja naama kuin naantalin aurinko. Usein parisuhteessa näitä asioita tulee sanottua toiselle herkemmin ja päivittäiseen elämään kuuluu positiivisten asioiden lausahtelu. Toimivassa parisuhteessa se ainakin menee näin. Pienet kivat asiat tuo arkeen iloa. Kyllä sitä kaipaa itsekkin välillä hyviä kommenteja, se hyvän olon määrä on todella suuri jostain hyvinkin pienestä.

Hellyys ja läheisyys on toinen asia mikä usein sinkkuelämästä puuttuu. Itse tykkään halata ja uskonkin että vähintään 5 halausta päivässä antaa energiaa niin paljon, että päivän aikana koetut pienet vastoinkäymiset ei tunnu vastoinkäymisiltä. Jokaisesta Ihmisistä huokuu niin uskomaton energia ja halatessa ihmiset vaihtavat tätä energiaa toistensa kanssa. Hyvä energia ja positiiviset vibat mitkä halauksista saa, jakaa sitä energiaa mikä kuluu perus arjessa. Oonkin miettiny että oliskohan myynnissä sellasia postimyyntimiehiä jotka tulis kerran viikossa viettää leffaillan ja sais vaan olla jonkun kainalossa. Kun halikiintiö on täynnä niin vois näyttää herralle ovea. Elämä ei taida kuitenkaan ihan rullata näin.

Suomalainen ihminen ei ole se kaikista helpoin ihminen halailla, paijailla ja silittää. Suomalaiset on huomattavasti varautuneempia kuin monet muut. Monta halausta olen tehnyt ja fiilikset sen jälkeen on ollu AKWARD! Välillä tuntuu että astuu ihmisen omaan pikku kuplaan pelkällä halauksella, vaikka kysessää oliskin joku tuttu tai jopa kaveri. Ei kaikkia taida olla tehty halailemaan, vai onko se vaan niin vierasta?

Halauksista, hellyydestä ja huomionosotuksista, jotka tuntuvat välillä olevan suomalaisille niin kovin vaikeita, pääsen aiheeseen varautuneisuus. Eikö me kaikki voitais ottaa ihan vähän rennommin? Halata jos siltä tuntuu ja osata ottaa se vastaan? Kehua jos siltä tuntuu ja välillä puoliksi keksittykkin kehu on parempi kun ei mitään?! Varautuneisuus on tietyssä mielessä ihan hyvä asia, tarkkaile ja lähesty vasta sitten... Kuitenkin itse koen sen varautuneeksi ja suppeaksi, uskon että meillä jokaisella olisi enemmän annettavaa toisillemme, ja uskon täydestä sydämestä, että meillä olisi onnellisempi olla kun kaikki antaisivat vähän enemmän. Se kivimuuri minkä jokainen rakentaa oman minän ympärille on välillä hyvä laskea ja antaa ihmisille mahdollisuus lähestyä uudella tavalla. Me ollaan kaikki niin uniikkeja ihmisiä, että saadaan varmasti jokaisesta ihmisestä jotain uutta itsellemme ja päinvastoin.

Kehotankin nyt ihmisiä: halailkaa, keskustelkaa, kehukaa ja nauttikaa. Me ei olla täällä maapallolla niin kauaa, että kannattais vajota negatiivisuuden keskelle ja etenkään lähettää negatiivista energiaa kenellekkään muulle. PEACE AND LOVE!

Positiivisuusruiske kiitos

Positiivisuus-Negatiivisuus ja Optimisti-Pessimisti! ON SE KUMMAA KUN JENGII VAAN VITUTTAA! Voivottelu, valittelu ja vittuilu kuuluu varmasti monern suomalaisen elämään päivittäin. Huomasin tänään itessäni tätä piirrettä erityisen paljon... Kipee olen, jalka on rikki ja olin myöhässä... Kahdelle ensimmäiselle en voi yhtään mitään ja kitisemällä se ei ainakaan parane. Myöhässä oleminen on ihan oma typeryyttäni. Miksi sitten pitää avata suu ja sanoa ääneen: "Ei hitto kun on paska olo..." MONESTI VIELÄ! Hohhoijaa. Se on itseasiassa tarttuvatauti, koska en todellakaan oo ainoo ihminen tällä maapallolla jolla on huonoja hetkiä, mutta sen myös kuulee ihmisten suusta. "että on paska päivä..." -parantaako tän kertominen sen kertojan päivää? EI! Parantaako se sen kuuntelijan päivää? EI! Yksi lause voi vaikuttaa negatiivisesti ympärillä oleviin ihmisiin, miks sitten sitä pitää viljellä?

Ongelmista ja huolista ja murheista pitää puhua, mutta jos asia on loppupeleissä mitätön, niin miksi pitää pilata oma päivä voivottelulla. Jos itellä on huono päivä, miten me saataisiin se käännytettyä siihen että pystytään sanoa jostain toisesta ihmisestä positiivista? Hyvä tulee aina hyvän luokse, todennäköisesti jo se millainen ilme sun kamulla on kun kerrot sille, että sillä on kiva paita, niin parantaa jo sun päivää...Jaa hyviä ja positiivisia asioita niin ihan varmasti ne tulee takaisin sulle.

Nyt sitä positiivisuutta perseeseen!! On maailman parasta kuulla positiivista palautetta, on kivaa antaa positiivista palautetta, positiivisuus voi pelastaa päivän. Jonain päivänä mä opin tän positiivisuudentaidon kunnolla ja lupaan lähettää mahollisimman paljon hyvää tähän maailmaan. Hyvää pitää lähettää tähän maailmaan, muuten tää olis aika paska paikka elää, pitää uskoo että ihmisissä on hyvää ja antaa niille mahdollisuus - niinkuin mun yks ystävä, herra optimisti kerran sanoi.

Mun pikkuveikka, joka taitaa olla jo 22-vuotias on kyllä maailman tasapainosin optimisti myös. Yleensä veli on se joka näkee asioissa aina sitä hyvää ja kun mä oon jo hermoromahduksen partaalla tulee velin suusta sanat: "ei tää nyt niin vakavaa oo". Kiitos että joku on päättänyt että saan tollasen veljen. Se on tuntuu olevan niin balanssissa sen elämän suhteen, vaikka ulkoiset kuviot muuttuukin koko ajan. Voin melkein sanoa että veli on mun esikuva. Tollanen rauha, balanssi ja positiivisuus mikä siitä huokuu niin rauhottaa kun se vaan tulee huoneeseen. Monista ihmisistä mä oon sanonu ja etenkin ajatellu pahaa, mutta mun veli on yks niistä tyypeistä josta on vaikee keksii pahaa sanottavaa ihmisenä. Se on aika mahtityyppi. <3


"Life is 10 percent what you make it and 90 percent how you take it." -Irving Berlin