Ensin työ sitten...

elämä. Uskomattomia kiviä tippuu yksi kerrallaan harteilta. Koulun kanssa kun oon yrittäny ottaa itteeni niskasta kiinni, ne se fiilis aina kun painaa lähetä -yksi kerrallaan asioita pois mielestä. Opiskelut on semi loppusuoralla. 50 opintopistettä puuttu. Tavotteena on, että maaliskuun lopun jälkeen en enää ajattele koulua. Elämä voi sen jälkeen alkaa!!

Ihminen kuormittaa omaa päätänsä hirveesti turhilla asioilla, sellasilla asioilla jotka vaan pitäis hoitaa ja sitten ne on hoidettu. Miksi se on välillä niin vaikeeta saada asioita hoidettua? Vapaus joka tulee hoidetuista asioista on uskomaton, itse en oo ikinä saanu elämääni sellaseen järjestykseen, että voisin sanoa että mikään ei paina mieltä. Aina on tekemättömiä koulujuttuja, laskuja maksamatta, soittoja tekemättä, sähköposteja vastaamatta.... Todella todella stressaavaa. Nyt on aika laittaa elämä kuntoon niin pään sisällä kuin ulkoisesti.

Vapaus elää ja nauttia elämästä on jokaisen meidän etuoikeus. Nimenomaan etuoikeus. Suomi on vielä siinä suht hyvä valtio, että täällä jokaisella meistä on mahdollisuus. Mahdollisuus olla jotain ja tehdä elämällä mitä me itse halutaan. Monia dokumentteja ja muita on tullut katsottua vähempiosaisten elämästä, kun monilla ihmisillä ei oo oikeesti mitään. Eikä niillä myöskään oo mahdollisuutta olla yhtään mitään. Kuitenkin se on ihmeellinen asia, että se ei oo mikään onnellisuuden mittari. Länsimainen kulttuuri pyörii niin hirveesti rahan ympärillä, että me ummistetaan silmät niille aikuisten oikeesti tärkeille asioille. Mä oon maailman onnekkain tyttö kun katon mun perhettä, ystäviä, elämäntilannetta... Vaikka onkin rahahuolia, murheita ja pahaolla niin haluun arvostaa enemmän sitä mitä mulla on. Mulla on niin järjettömän paljon hyviä asioita elämässä, pelkästään se on jo syy elää. Mä tein päätöksen, mä en enää haluu murhetia.

Työ tai koulu ei välillä innostais, mutta ketä meitä oikeesti se nappais joka päivä? ei ketään. ne on maailman normaaleimpia tunteita että laiskottaa, tai ärsyttää... Mutta tunteet on tunteita ja niitä me pystytään ohjailemaan. Sen verran fiksuja ihmiset on, ei saa antaa tekemättömien asioiden kasan lamauttaa, reaktion pitäis olla päin vastanen. LETS GET THIS DONE!

Elämälle omistautumista

Työnteko, koulu, harrastukset, perhe, ystävät, matkat, vapaa-aika... Kaikki tämä vaatii  läsnäolemisen. Ajatukset ei saa pitää ihmistä poissa tilanteesta missä on, menestyminen omassa elämässä vaatii täyden panostuksen ja läsnäolon. Ei kukaan nauti lomasta tai ystävistä jos on mielen päällä miljoona negatiivisesti vaikuttavaa asiaa. Meidän pitää osata olla!

Tänään juttelin pitkän tovin pikkuveljeni kanssa, kisa on käynnissä, kumpi tekee ekan miljoonan! Yhteistuumin päätettiin, että se on hyvinkin mahollista kun vaan alkaa touhuumaan. Resurssit löytyy ja potentiaalia kummassakin on. Miljoona on hyvin kauas kantonen ajatus, mutta kun jotain päättää niin se on jo hyvä aloitus pitkällä juoksulla. Tarpeeksi määrätietonen pitää olla omasta tekemisestään, ei voi antaa virran viedä vaan ite pitää päättää mihin se virta kuljettaa. Ja kerron teille salaisuuden, KYLLÄ välillä joutuu uimaan vasta virtaan ihan niskalimassa. Luovuttaminen on helppoa minkä vaan suhteen. Mä päätin, että tää elämä on elämisen arvosta. Nyt oon päättäny, että teen mun elämästä just sellasta kun minä itse haluan. SO FUCK EVERYONE ELSE! Ei se ihan kirjaimellisesti noin mee, mutta läheltä se ainakin liippaa. 

Jokainen minuutti ja jokainen hetki mun elämässä on merkityksellinen. Etenkin se miten mä suhtaudun jokaiseen hetkeen. Kuraa tulee niskaan varmasti meille kaikille joka hemmetin päivä mutta mä en ainakaan lannistu. Joku ylempi voima on mut tänne tarkottanu, en varmaan ikinä saa tietää mikä merkitys mun elämällä on, sen tiedän että mä teen tästä elämästä itelleni merkityksellistä. Draivi on tänään hyvä.

Ihmisen pitää unelmoida ja haaveilla, koska ne kaikki haaveet on mahollista toteuttaa. Ne on mahollista toteuttaa sillä, että uskoo siihen mitä tekee. That's the first step. Kuka vaan meistä voi vallottaa maailman ja saada kaiken maan ja taivaan väliltä. Se riippuu siitä mitä on valmis antamaan itestään sen eteen. Mä oon tän veli-puhelun jälkeen valmis tekemään tänään pari asiaa mitkä oli huomisen to do -listalla, mutta miks ihminen jättää ne huomiselle kun tänäänkin on siihen mahollisuus. Aina on mahollisuus kääntää kelkka, aina on mahollisuus tehä vähän enemmän, aina on mahollisuus parempaan. Tärkeintä on että on tällä sekunnilla läsnä, nauttii elämästä ja tärkeintä: elää hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa.

Life is good when you make it good.

Uuden vuoden taikaa

Vuosi 2013 on VIHDOIN takana, omalta osalta se oli jo taputeltu jo hetken aikaa. Nyt virallisesti pääsen jatkamaan kohti parempaa uutta vuotta. Vuoden vaihde sujui hirmusen kivasti, ruokaa, juomaa ja frendejä sekä uusia tuttavuuksia. Kaikki oli superilla fiiliksellä liikenteessä niin se tarttu kyllä tähänkin tyttöön. Kiitos kiitos kiitos hauskasta illasta ja nyt yhtä hyvällä draivilla kohti tätä vuotta.

Uuden vuoden lupauksia on varmasti monen moisia. Itse mietin, että haluan nyt ekaa kertaa tehä uudenvuoden lupauksen ja pysyä siinä. Mulla on 2 aika isoa tavotetta vuodelle 2014: oman taloudellisen elämän tasapaino sekä hyvän olon tunteen säilyttäminen = ONNELLISUUS. Onnellisuus sinänsä kattaa kaiken, kaiken sen mikä on ollu vinksallaan. Kaiken sen minkä takia oon voinu huonosti. Onnellinen on jokapäivän tavote, pitäis joka aamu muistaa sanoa ekana itselleen OLE ONNELLINEN. Ei se loppu peleissä hirveesti vaadi, se on lähes 100% itestä kiinni onko onnellinen vai ei. Me itse vaikutetaan siihen millasia ihmisiä meistä kasvaa, miten me kohdellaan muita ja miten meitä kohdellaan. Kaikki asiat, kaikki sanat ja kaikki ajatukset ohjaa meitä meidän omassa elämässä.
Oon koonnu omia ajatuksia, joista oon huomannu olevan apua. Nää asiat on just niitä millä pitää pahan poissa, pään mukana pelissä.
Muistilistaa itselle:
- Ajattele ensin itseäsi, sen jälkeen muita
- Älä anna muiden sanojen pilata päivääsi
- Urheile
- Tee juttuja vaan itteäsi varten
- Keskustele
- Opi uusia asioita
- Hymyile
- Uskalla rakastaa, uskalla olla läsnä, uskalla avata itsesi
- ELÄ, NAUTI JA ONNISTU!

Mä toivon, että pystyn antamaan voimaa mun tarinalla monelle muulle ihmiselle joka voi huonosti. Uskon että kun mä saan tän kaiken pahan pois mun sisältä niin pystyn auttamaan vielä montaa ihmistä jo ihan sen takia millanen tyyppi mä olen. Vuosi 2014 on mulle elämän opettelemista, onnelisuuden toivoa, henkisen balanssin löytämistä, lähimmäisten turvaa ja ennen kaikkea hetkessä hengittämistä.

OIKEIN ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014!

Aito ilo

Huonoina päivinä, huonoina hetkinä, hirveinä yöinä ja tuskasina minuutteina on kurjaa olla ihminen, tuntuu pahalta olla elossa, on luovuttaja fiilis. Luuseri. Paskiainen. Aikaansaamaton. Paholainen. Sellanen on se fiilis itestä ja elämästä. Mun elämässä on kuitenkin yksi ihminen joka pelastaa joka ainoa kerta tän tilanteen. Mun rakas kummilapsi. Soffe on vähän reilu 2-vuotias näpsäkkä pikkuneiti. "Tuu leikkiii muumipalapeliii" mun koko paska elämä katoaa ympäriltä, on aito ja iloinen olla. Yksi niin pieni ihmisen alku voi saada tuntemaan näin. Tyttö hyppii ja kiljuu kun näkee mut, halaa ja ottaa mukaan leikkiin. On kivaa olla jollekkin tärkeä ihminen.

Aito ilo, hymy ja viattomuus paistaa tästä päiväänsäteestä läpi. Miten me aikuiset ei osata nauttia elämän skideistä iloista noin paljoa? Se ilo joka täyttää sydämen onnella on aika mahtava tunne. Mä aion mennä huomenna ja kirkua koska sataa vettä tai tuulee tai että löysin kiven. Tää maailma on täynnä pieniä ja ihmeellisiä asioita, joihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Tää maailma ja maailmankaikkeus on sen verran uskomaton paikka jo itsessään, että pitäis oppii arvostaa sitä enemmän.

"On nelivuotias, oppimaan innokas, sai nimen hauskimman Kaaaaa-poo...." -lastenlaulu sarjasta joka tempaa mukaansa. Kaapo soi usein päässä ja huomaan laulavanikin sitä yksinään jos pikkuneiti on sitä kattonut. Tulee hyvä mieli; siinä on tarttuva biitti ja iloinen sävel. Mä elän lapsuuttani uudestaan näiden hetkien kautta. Lapsi on aidosti onnellinen ja iloinen, on uskomatonta että mä saan jakaa sitä fiilistä mun kummitypykän kanssa. KIITOS ETTÄ SAAN ETUOIKEUDEN OLLA NOIN MAHTAVAN LAPSEN KUMMI!! <3

Hellyyttä, huomiota ja huokauksia

Sinkkuus ja sinkkuna oleminen on täysin mun juttu tässä kohtaa elämää. Minä ja uskon että kaikki muutkin ihmiset kaipaa välillä huomiota toisilta ihmisiltä. Pienet kivat huomionosotukset ja positiiviset lausahdukset on elämän sokeri. Kivojen sanojen jälkeen on rinta ronttingilla ja naama kuin naantalin aurinko. Usein parisuhteessa näitä asioita tulee sanottua toiselle herkemmin ja päivittäiseen elämään kuuluu positiivisten asioiden lausahtelu. Toimivassa parisuhteessa se ainakin menee näin. Pienet kivat asiat tuo arkeen iloa. Kyllä sitä kaipaa itsekkin välillä hyviä kommenteja, se hyvän olon määrä on todella suuri jostain hyvinkin pienestä.

Hellyys ja läheisyys on toinen asia mikä usein sinkkuelämästä puuttuu. Itse tykkään halata ja uskonkin että vähintään 5 halausta päivässä antaa energiaa niin paljon, että päivän aikana koetut pienet vastoinkäymiset ei tunnu vastoinkäymisiltä. Jokaisesta Ihmisistä huokuu niin uskomaton energia ja halatessa ihmiset vaihtavat tätä energiaa toistensa kanssa. Hyvä energia ja positiiviset vibat mitkä halauksista saa, jakaa sitä energiaa mikä kuluu perus arjessa. Oonkin miettiny että oliskohan myynnissä sellasia postimyyntimiehiä jotka tulis kerran viikossa viettää leffaillan ja sais vaan olla jonkun kainalossa. Kun halikiintiö on täynnä niin vois näyttää herralle ovea. Elämä ei taida kuitenkaan ihan rullata näin.

Suomalainen ihminen ei ole se kaikista helpoin ihminen halailla, paijailla ja silittää. Suomalaiset on huomattavasti varautuneempia kuin monet muut. Monta halausta olen tehnyt ja fiilikset sen jälkeen on ollu AKWARD! Välillä tuntuu että astuu ihmisen omaan pikku kuplaan pelkällä halauksella, vaikka kysessää oliskin joku tuttu tai jopa kaveri. Ei kaikkia taida olla tehty halailemaan, vai onko se vaan niin vierasta?

Halauksista, hellyydestä ja huomionosotuksista, jotka tuntuvat välillä olevan suomalaisille niin kovin vaikeita, pääsen aiheeseen varautuneisuus. Eikö me kaikki voitais ottaa ihan vähän rennommin? Halata jos siltä tuntuu ja osata ottaa se vastaan? Kehua jos siltä tuntuu ja välillä puoliksi keksittykkin kehu on parempi kun ei mitään?! Varautuneisuus on tietyssä mielessä ihan hyvä asia, tarkkaile ja lähesty vasta sitten... Kuitenkin itse koen sen varautuneeksi ja suppeaksi, uskon että meillä jokaisella olisi enemmän annettavaa toisillemme, ja uskon täydestä sydämestä, että meillä olisi onnellisempi olla kun kaikki antaisivat vähän enemmän. Se kivimuuri minkä jokainen rakentaa oman minän ympärille on välillä hyvä laskea ja antaa ihmisille mahdollisuus lähestyä uudella tavalla. Me ollaan kaikki niin uniikkeja ihmisiä, että saadaan varmasti jokaisesta ihmisestä jotain uutta itsellemme ja päinvastoin.

Kehotankin nyt ihmisiä: halailkaa, keskustelkaa, kehukaa ja nauttikaa. Me ei olla täällä maapallolla niin kauaa, että kannattais vajota negatiivisuuden keskelle ja etenkään lähettää negatiivista energiaa kenellekkään muulle. PEACE AND LOVE!