Ystävyyden hinta on..

kaikki maan ja taivaan väliltä? Heräsin tänään aamulla seittemältä, puolen tunnin venyttely ja kouluhommiin. jes voittaja olo. Aika magee aamu oli siihen asti kunnes soitin ystävälleni. Oon aikasemmissa teksteissä kertonu tästä frends with benefits suhteesta ja siis tälle samaisella tyypille soitin. Meininki oli 110 siinä kohassa . Yks puhelu ja kaikki voi muuttua. Matto on veetty jalkojen alta, tunnen itteni niin PASKAKSI ihmiseksi. Hysteerinen tunne sisällä ottaa vallan. päivä oli siinä.

Puhelun aikana saatiin aikaan väittely jostain mielipide eroista. Siitä millanen MÄ OLEN ja siitä millanen se on. En mä pysty itteeni kokonaan muuttaa, enkä haluukkaan. Varmasti vastapuoli sanoo ihan samaa. Vahvoja mielipiteitä löytyy molemmilta. Ymmärryksessä tais olla molemmilla vikaa. Tunnen usein olevani kuitenkin se joka sanoo, että anteeks anteeks, vika oli mussa. ei olis pitäny tehä ja sanoo näin. Mä en enäåä haluu sanoo noita sanoaja. Se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Nyt on koko päivä menny, hukkasin elämästäni tämän päivän ja vituttaa.

Mä en oo valmis enää heitää hukkaan päiviä mun elämästä. Nää sattuu niin saatanan paljon ja lamaannun ihmisenä kokonaan. Mun ja tän ihmisen välissä on niin paljon hyvää. Ne naurut ja ne keskustelut on aina mun mielestä ollu muutaman tälläsen tilanteen arvosia. Nyt en tiedä enää. Varsinkaan kun en haluu nielasta itteeni, ei tunu oikeelta päätökseltä. Ja voin luvata, että se toinen osapuoli tässä ei tuu eväänsä hetkauttaa siihen suuntaan, että se sanois että sen käytöksessä on ollu jotain vikaa. Se verran tältä ihmiseltä löytyy egoa, että ei kyllä omia sanojansa ala perumaan. Kertokaa joku mulle mitä tehdä? Pitäiskö mun oikeesti ottaa etäisyyttä todella tärkeestä ihmisestä? Vai odottaa että nää tilanteet jollakin keinoilla loppuu? Mä en tiedä enää että miten ne loppuu kun ne on jatkunu säännöllisin väliajoin tarpeeksi kauan. Mä en henkisesti pysty enää kuuntelemaan että oon kiitollisuuden velassa, en osaa asettaa itteeni toisen ihmisen asemaan, mun pitäis tehä sitä ja tätä... tai muuta vastaavaa. MÄ EN PYSTY! Apua. oon lukossa tän tilanteen kanssa, se ihminen on mulle kovin tärkeä ja oonkin niin kiitollinen mitä se on mulle antanut. Mutta mä en haluu tuntee itteeni enää huonommaks ihmiseks jonkun toisen ihmisen sanojen kautta. En myöskään haluu aiheuttaa pahaa oloo toiselle ihmiselle.

Peace.

Suihinottoja vai seksiä

MUA ALKAA KETUTTAA! Kaikki te mies puoliset henkilöt voisitte kertoa mulle, että mitä te haluutte sängyssä? Onko tärkeintä vaan saada pilluu vai tarviiko siinä olla jotain muutakin? Ilman yhtään liikaa itsekehuja niin tiedän, että oon ihan semihyvä ottamaan suihin. Nyt on käyny kolahdus mun seksielämälle, alkaa olla fiilis että mussa ei oo mitään muuta kun hyvä suu!! Tää mun freinds with benefits suhde alkaa tuntua yhteltä suihinotolta. Mä voin myös rehellisesti kertoa että tykkään ottaa poskeen mutta siitäkin alkaa mennä hohto. Itelle ei tuu kovin viehättävä tai nätti fiilis, jes mulla on reikä ja tällä kertaa se on ollu mun suu.

Osaksi uskon tän petiongelman johtuvan siitä, että mä en ota tarpeeks ohjia omiin käsiini... Kuitenkin naisena koen sen maailman normaalimmaksi, että haluun joskus olla haluttu. Seksistä ei oo aina helppo puhuu, seksin aikana en usein halua puhua ja muutenkin se on semi intiimi asia meille kaikille... Mutta välillä haluun, että MUT otetaan haltuun eikä aina työnnetä munaa ekana suuhun, eiks sen pitäis olla sanomattakin selvää???!?!?!. Miten saada petipuuhat pysymään kivana, tasavertasena, himottavana ja jännittävänä? Ja samalla sen pitäis olla luonnollista. Mä en osaa selittää mutta usein kun tän kyseisen herran kanssa päästään sille levelille, niin se halu on uskomaton, mutta alkaa tuntua ettei se riitä... Missä vika? otanko liikaa suihin? teenkö sen liian hyvin? häviääkö seksistä hohto? tarviiko kaikki jotain piristystä makuuhuoneeseen? oonko huono pano? vai oliko viime kertanen sessio vaan huono? Taidan täällä tällä sekunnilla pillittää vaan ja ainoastaan siksi, että itellä ei jääni viimesetistä hyvä maku suuhun.

Tuntuu jo, että joku seksiasiantuntija vois kertoo mulle WHAT THE HELL TO DO? Seksi on mulle todella todella tärkeä osa elämää, se adrenaliini piikki minkä hyvästä seksistä saa on melkeen mahdoton kokea mitenkään muuten. Huh huh kun meinaa alkaa sukat pyörimään jalassa kun miettii HYVÄÄ SEKSIÄ!
Vääränlaisia aineita kokeilleena voin sanoo että se fiilis on melkeen verrattavissa. Seksi on koukuttavaa, mitä enemmän sä sitä saat sitä enemmän sä sitä haluat! Suklaasta luopuisin, seksistä en.

Murr joku vois kertoo miten seksi pidetään hyvänä?

Poikaystävä, fuckbuddy vai yhen illan homma

Juominen, syöminen, nukkuminen ja seksi. Ihmisenperustarpeita. Ihminen kaipaa läheisyyttä, kosketusta ja seksiä. Naisena ja seksiä harrastavana sellaisena kerron nyt lujaan ääneen. KYLLÄ sitä alkaa naista panettamaan jos ei ole seksiä saanu yli pariin viikkoon. Tällä hetkellä sinkkuudesta nautin täysin sydämin, en parisuhdetta elämään tällä hetkellä kaipaa, mutta mistä sinkku saa tarvitsemansa hali hetken tai aivot pihalle panon? Toimiiko fuckbuddy suhteet koskaan kun niitä niin kovin hehkutetaan? Onko ainoa turvallinen tapa saada vaan sen mitä haluaa niin ottaa baarista joku Mikko tai Pekka? Miljoona kysymystä seksistä nousee mieleen. Oon ikänin aikana ehtinyt kokeilla noita kaikkia suhdemuotoja ja kaikki toimii aina hetken aikaa.. Kyllähän se olis kiva saada panosuhde mikä toimii, kuitenkin omia kokemuksia kun kattoo taaksepäin niin aika harva on hirveen montaa kuukautta kestäny.


Panosuhde antaa paljon, mutta usen se alkaa myös ottamaan paljon. Voiko 2 ihmistä harrastaa seksiä vaikka muutaman vuoden ilman että siihen syntyy mitään tunnepuolista kummaltakaan osapuolelta? Vai alkaako sama pano kyllästyttämään liian nopeesti? En oo ikinä kyllä kokenut panosuhdetta joka päättyis todella onnellisesti... Joko liian voimakkaat tai latistuneet fiilikset tulee usein tälläsen suhteen tielle. Panosuhde eimyöskään toimi jos ei oo muita panoja...

Yhen illan juttu. Lähe laivalle. Tai tietyntyylisiin baareihin. HUHHUH, tuntuu että baareissa ei oo enää mitään sivellisyyden rajoja. Kyllä sitä baareissa tulee 20-60-vuotiaita limasia häntäheikkejä vastaan, mutta löytyykö baarista sellasia ihan jees yhen illan juttuja? Loppupeleissä ollaan usein niin kännissä, että honmat ei ees rullaa. Aamulla ei hirvein usein oo voittajafiilis... Tottakai poikkeuksia tähänkin on ollut. Saako näistä kuitenkaan mitään hyvää irti?

Parisuhde. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Kotisohva, leffat, 10 extra kiloa, sosiaalisen elämän kärsiminen... Tällä hetkellä en nää että parisuhde on mun juttu. Mä arvostan omaa aikaani ekaa kertaa ikinä, yritän löytää hyvän balanssin itteni kanssa elämiseen, en todellakaan oo valmis mihinkään miehen alkuun tohon vierelle. Parisuhde herättää tällä hetkellä ahdistuksen tunteita, mutta uskon että joskus tulevaisuudessa oon enemmän kuin valmis viettää koti-iltoja toistensa perään. Parisuhteessa on aina seksiä tarjolla... vai onko? Tappaako parisuhde seksin ja himon? Mä en ainakaan koskaan halua luopua himosta mun seksikumppania kohtaan.

Sinkkunaisen vaikea elämä: how to get laid and have a small chance of the sex being actually good ? Enpä osaa vastata suoraan. En todella tiedä. Jos joku tietää vastauksen niin ihmeessä kertokaa se mulle! Itse henkisesti yksi rankimpia ihmissuhteita on ollut frinds with benefits meininki. Sitä kun jatkaa yli vuoden ja jää pahasti jumiin ihmiseen sekä seksiin niin on hirveen vaikee päästä yli. En ikinä nähny/nää tän ihmisen kanssa mitään yhteistä tulevaisuutta sen kummempaa kun ystävänä, mutta ei se helppoo oo ollu. Kuitenkin kun 1,5 vuotta on panemista plakkarissa sun hyvän ystävän kanssa niin kyllä siinä pää alkaa rakoilee kenellä tahansa. Henkisesti tää 1,5 vuotta on ollu maailman antosin mutta toisaalta kyllä se sisältäkin syö. Vaikeita tilanteita, koska kuitenkin oon mun seksielämään ollu tyytyväisempi kun ikinä.
 
Yhenillanjuttu, fuckbuddy, ystävä, poikaystävä... Mikä on oikeesti antosin ihmissuhde seksin osalta? En osaa vastata, mutta sen kyllä osaan kertoa että me kaikki halutaan sitä.

SEX, SEX, SEX!!