Something about me myself and I

MINÄ MINÄ MINÄ! Harvemmin tulee tuijotettua peiliin ilman mitään tarkotusta. Kuitenkin on välillä hyvä kattoo itteensä silmiin ja miettiä kuka sieltä tuijottaa takasin. Päivän harjoitus! Tuijotuskisa oman peilikuvan kanssa. Oli hirveen surkee aamu, kyyneleet silmissä nousin sängystä ja jotain oli tehtävä! Joten tänään katoin itteeni peilistä varmaan 10 minuuttia, ja päätin että keksin VAIN positiivisia asioita itestäni. Keksimällä keksin niitä juttuja... "Mulla on kivan värinen tukka, aika jännän väriset silmät, sä oot aika huippu tyyppi, sydämeltään oot oikeesti hyvä ihminen, sulla on aika uskomattomii frendei..." Aika maailmanvallottaja fiilis tuli tän ajatusryöpyn jälkeen, en enää tajunnu miks itkin aamulla. Mistä se ees tuli?

Oli aika jännä aamu, haluisin olla kärpäsenä kattossa kattomassa ton pikakelauksella uudestaan. Aika hurja tunne oli kun se KAIKKI negatiivisuus ja epätoivo katos. Epätoivo valtas rahasta, koulusta, aikataulusta... Asioista mitä en voi tällä sekunnilla muuttaa mun elämässä, mutta asioita jotka on korjattavissa, parannettavissa. Relevantti asia on tän hetkinen henkinen hyvinvointi, jos en voi hyvin rahatilanne ei tuu paranee, koulua en saa valmiiks ja työt menee perseelleen...

Positiivisuusreenit on aika tärkeitä. Hädän hetkellä etenkin, mutta jokaisen ihmisen tulis muistuttaa itelleen säännöllisin väliajoin minkälainen tyyppi ite on. Itserakkaus. Itserakkaus. Itserakkaus. Your life is not life without selflove. Pitäkää ihmiset huolta itestänne niin fyysisesti kuin henkisesti, tää maailma kaipaa vaan ja ainoastaan lisää hyvää, ei pahaa ja pahaaoloa.

Maailman paskin aamu käänty ihan uskomattomaks päiväks! Kohti juhannusta mennäään jo, ai ai ai ihan kesä ja kärpäset -fiilis nyt jo :)

Valehtelun vietti

VITUN VALEHTELU! Mä pelkään itteeni. Pelkään sanoja jotka vaan lentää ulos suusta. Ennen kun ees ehtii tajuta mitä on sanonu niin se on jo ulos suusta. SAATANA. Miks on niin vaikeeta olla suora. Mä kärsin tässä eniten. Valkoiset valheet ja isommat rupikonnat pääsee ulos suusta vähän liian helposti. Mä en tiiä millä keinoin saan tän loppumaan. Tää on asia mikä ajaa mut hautaan jos joku, mä en osaa pyytää apua, en osaa kertoo mun tunteista, en osaa kertoo rehellisesti mun päivästä tai taloudesta. Valehtelua, valehtelua, valehtelua. Sillä pääsee pitkälle mutta ei ikinä loppuun asti. Paljon pystyy saavuttamaan kertomalla tarinoita, mutta jos tarinoilla ei oo pohjaa niin ei kyllä loppupeleissä mullakaan ihmisenä. Mun uskottavuus ja järkevyys kärsii, kaikkein eniten mun pääkoppa.

Tää on ongelma, jota ei ratkasta päivässä, viikossa tai vuodessa, koska se on ollu mun seurana koko mun elämän. It's just fucked up. Mä en haluu olla valepukki. Rento ja reilu muija, sellanen mä haluun olla. Miten voin olla niin twisted? Kuuntelin tossa yks päivä radiota ja siellä puhuttiin kuinka jengi on huijannut ihmisiä naimisiin asti jollain valeraskauksilla? wait, what? Eikö moraalilla oo enää rajoja? Ihan oikeesti ihmiset, lopettakaa tollanen. Munkin pitää lopettaa. oli se sitten kellonaika, tulot tai päivän kulku, mutta oon kyllästyny tähän höpönpöpön syöttämiseen.

Truth what a powerful word and some times it soooo hard to say out loud. Valehteleminen saa mut hysteeriseksi oman pään sisällä. Kun tajuun valehdelleeni se alkaa sattua rintaan. Kyyneleet valuu silmistä. Huh huh miten vaikea tunne, mutta samalla tiedän että ei kukaan meistä oo aina rehellinen. Valkoset valheet kuuluu elämään, jotta meillä kaikilla olis helpompaa. Mä en vaan haluu enää valehdella. Totuudenmukanen MINÄ! Totuudenmukaset PUHEET! Here I come. Yksi vale vähemmän päivässä, ja huomenna on jo helpompaa. Jostain se on alotettava.

Tuntematon ei tuomitse

1000 kävijää kun on rikki niin oon päättäny, että näytän tän blogin ensimmäiselle tutulle. Mä oon miettiny sitä jo monta päivää, mutta jo ekojen kertojen jälkeen huomasin, että se tulee olee vaikeeta. En mä tiedä oonko ikinä valmis näyttämään tätä todellista puolta jollekkin ystävälle, mutta mulla ei voi olla hyvä olla ennen kun oon saanu näyttää todellisen minäni parhaille frendeille ja perheelle. En oo uskaltanu avata suutani kaikesta, joten mä toivon että ne jotka tän tulee näkemään niin oppii jotain musta tätä kautta. Mä toivon, että en saa vihaa niskaan. Täällä voi tulla vastaan juttuja joista ne ei oo tienny, fiilikset vaihtelee aika paljon ja avaan mun kuoren ihan erilailla kun kasvotusten. On helppo kirjottaa, tiedän että täällä ei oo tuttuja tuomitsemassa. Pelkään ihmisten reaktioita, pelkään että ne säikähtää tai pelkään että ne suuttuu. Kaikista eniten pelottaa se, että mitä jos en kestä niitä katseita mitä saisin? Tai muuttusko jengin käsitys musta ihan kokonaan? Kysymyksiä, kysymyksiä..

Se miten paljon tää kirjottaminen on jeesannu mua niin on jotain aika uskomatonta. Kun yhden asian päästän paperille (tässä tapauksessa koneelle), asian mikä on vaivannu mieltä jo kauan, niin katoaa kun olen sen saanu kirjotettua. Usein niin paha, ahdistava ja pelottava asia on muuttunut ihan siedettäväksi kirjoittamisen aikana. On aikaa antaa tilaa omille ajatuksilleen. Mä uskoin, että tää jeesaa mua, uskoin siihen 110 prosenttisesti ja olo onkin parantunut hurjasti. Viiden tunnin hysteerinen itku on vaihtunut vartin kyyneleiksi, ei aina mutta usein. Pelko, epätoivo ja pahat ajatukset ei ole koko ajan päässä, mulla on aikaa ajatella jotain muutakin kun skeidaa. Nautin tilanteista ihan erilailla. Paska ajatus.... ensimmäisenä mielessä on, että pakko päästä kirjottaa tää olo pois. Mä uskon että mä oon löytänyt mun keinon auttaa itteeni ja uskon, että meillä jokaisella on joku keino tai tapa auttaa itteensä. Kohti kivaa päivää ja vielä kivempaa huomista!

Taloudellinen ahdinko

Talouskriisi painostaa, miten tässä valtiossa saa muutaman tonnin tehtyä mahollisimman nopeesti. Raha, raha, raha ja rahaaaaaa... mitäöri. Miks piti ryssii fyrkka hommat tällee? En oo oikeen ikinä osannu arvostaa rahaa ja sen takii sitä on käytetty ihan turhaan sekä omien varojen yli on eletty. Nyt lasku pino, velat ja muut näyttää tonneja miinuksella. Kaikista eniten tässä ketuttaa se, että se on mielessä ihan koko ajan. Jokainen sekuntti kun oon ja istun ja mietin niin käy mielessä kaikki rahalliset huolet. HALUUN OLLA HUOLETON!

Opiskelen, toiminimeä yritän pyörittää ja valmentaa samalla, nyt tuntuu siltä että arki on ihan ok, mutta mitä pitää lisätä ja mitä vähentää, jotta rahaa tulis enemmän?
Valmentamisesta en voi luopua, vaikka sieltä en saa niin isoja summia rahaa. Se on niin paljon enemmän sydämen asia. Se tuottaa hyvää oloa, voiton hetkiä ja riemua. Kaikkea hyvää mun elämään.
Koulu on vaan naputeltava loppuun, jotta voin oikeesti alkaa miettiä mitä haluan mun aikusen elämältä, mennä kunnon töihin tai keksiä melkein mitä vain. Ovet aukeaa vasta sitten kun vanhoja sulkeutuu perässä.
Mun toiminimellä tehdyt hommat ei vielä luista niin hyvin, että voisin sanoa että elän sillä.... Tähän pitäis käyttää enemmän aikaa, jotta saan isomman asiakaskunnan. Se jos laitan tähän nyt mun 100% efortin tietää lisää taloudellista tappiota (ainakin hetkellisesti).

PATTITILANNE! Ei auta muuta kun porskuttaa eteenpäin, päivä kerrallaan rakentaa vakaampaa talodellista alustaa omalle elämälle. Nää ongelmat ja velat on kehittyny vuosissa niin en voi edes olettaa, että ne katois sekunnissa. Stressi ja huoli jonka tää tilanne aiheuttaa niin pitää vaan oppia ottamaan haltuun. Kyllä kaikki nää hoituu, kun tekee asioita yksi kerrallaan. Yks lasku toisensa jälkeen pois pöydältä. Huh huh että on kivikkoinen tie kohti vakaata ja tasapainosta rahankäytölllisesi tasaista elämää.

Kirjat auki, markkinointi suunnitelmaa pöytään ja asenne kohilleen niin ehkä tää olo ei kuukauden päästä oo enää ihan niin paha :)

Uuden vuoden taikaa

Vuosi 2013 on VIHDOIN takana, omalta osalta se oli jo taputeltu jo hetken aikaa. Nyt virallisesti pääsen jatkamaan kohti parempaa uutta vuotta. Vuoden vaihde sujui hirmusen kivasti, ruokaa, juomaa ja frendejä sekä uusia tuttavuuksia. Kaikki oli superilla fiiliksellä liikenteessä niin se tarttu kyllä tähänkin tyttöön. Kiitos kiitos kiitos hauskasta illasta ja nyt yhtä hyvällä draivilla kohti tätä vuotta.

Uuden vuoden lupauksia on varmasti monen moisia. Itse mietin, että haluan nyt ekaa kertaa tehä uudenvuoden lupauksen ja pysyä siinä. Mulla on 2 aika isoa tavotetta vuodelle 2014: oman taloudellisen elämän tasapaino sekä hyvän olon tunteen säilyttäminen = ONNELLISUUS. Onnellisuus sinänsä kattaa kaiken, kaiken sen mikä on ollu vinksallaan. Kaiken sen minkä takia oon voinu huonosti. Onnellinen on jokapäivän tavote, pitäis joka aamu muistaa sanoa ekana itselleen OLE ONNELLINEN. Ei se loppu peleissä hirveesti vaadi, se on lähes 100% itestä kiinni onko onnellinen vai ei. Me itse vaikutetaan siihen millasia ihmisiä meistä kasvaa, miten me kohdellaan muita ja miten meitä kohdellaan. Kaikki asiat, kaikki sanat ja kaikki ajatukset ohjaa meitä meidän omassa elämässä.
Oon koonnu omia ajatuksia, joista oon huomannu olevan apua. Nää asiat on just niitä millä pitää pahan poissa, pään mukana pelissä.
Muistilistaa itselle:
- Ajattele ensin itseäsi, sen jälkeen muita
- Älä anna muiden sanojen pilata päivääsi
- Urheile
- Tee juttuja vaan itteäsi varten
- Keskustele
- Opi uusia asioita
- Hymyile
- Uskalla rakastaa, uskalla olla läsnä, uskalla avata itsesi
- ELÄ, NAUTI JA ONNISTU!

Mä toivon, että pystyn antamaan voimaa mun tarinalla monelle muulle ihmiselle joka voi huonosti. Uskon että kun mä saan tän kaiken pahan pois mun sisältä niin pystyn auttamaan vielä montaa ihmistä jo ihan sen takia millanen tyyppi mä olen. Vuosi 2014 on mulle elämän opettelemista, onnelisuuden toivoa, henkisen balanssin löytämistä, lähimmäisten turvaa ja ennen kaikkea hetkessä hengittämistä.

OIKEIN ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014!

Aito ilo

Huonoina päivinä, huonoina hetkinä, hirveinä yöinä ja tuskasina minuutteina on kurjaa olla ihminen, tuntuu pahalta olla elossa, on luovuttaja fiilis. Luuseri. Paskiainen. Aikaansaamaton. Paholainen. Sellanen on se fiilis itestä ja elämästä. Mun elämässä on kuitenkin yksi ihminen joka pelastaa joka ainoa kerta tän tilanteen. Mun rakas kummilapsi. Soffe on vähän reilu 2-vuotias näpsäkkä pikkuneiti. "Tuu leikkiii muumipalapeliii" mun koko paska elämä katoaa ympäriltä, on aito ja iloinen olla. Yksi niin pieni ihmisen alku voi saada tuntemaan näin. Tyttö hyppii ja kiljuu kun näkee mut, halaa ja ottaa mukaan leikkiin. On kivaa olla jollekkin tärkeä ihminen.

Aito ilo, hymy ja viattomuus paistaa tästä päiväänsäteestä läpi. Miten me aikuiset ei osata nauttia elämän skideistä iloista noin paljoa? Se ilo joka täyttää sydämen onnella on aika mahtava tunne. Mä aion mennä huomenna ja kirkua koska sataa vettä tai tuulee tai että löysin kiven. Tää maailma on täynnä pieniä ja ihmeellisiä asioita, joihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Tää maailma ja maailmankaikkeus on sen verran uskomaton paikka jo itsessään, että pitäis oppii arvostaa sitä enemmän.

"On nelivuotias, oppimaan innokas, sai nimen hauskimman Kaaaaa-poo...." -lastenlaulu sarjasta joka tempaa mukaansa. Kaapo soi usein päässä ja huomaan laulavanikin sitä yksinään jos pikkuneiti on sitä kattonut. Tulee hyvä mieli; siinä on tarttuva biitti ja iloinen sävel. Mä elän lapsuuttani uudestaan näiden hetkien kautta. Lapsi on aidosti onnellinen ja iloinen, on uskomatonta että mä saan jakaa sitä fiilistä mun kummitypykän kanssa. KIITOS ETTÄ SAAN ETUOIKEUDEN OLLA NOIN MAHTAVAN LAPSEN KUMMI!! <3

Suihinottoja vai seksiä

MUA ALKAA KETUTTAA! Kaikki te mies puoliset henkilöt voisitte kertoa mulle, että mitä te haluutte sängyssä? Onko tärkeintä vaan saada pilluu vai tarviiko siinä olla jotain muutakin? Ilman yhtään liikaa itsekehuja niin tiedän, että oon ihan semihyvä ottamaan suihin. Nyt on käyny kolahdus mun seksielämälle, alkaa olla fiilis että mussa ei oo mitään muuta kun hyvä suu!! Tää mun freinds with benefits suhde alkaa tuntua yhteltä suihinotolta. Mä voin myös rehellisesti kertoa että tykkään ottaa poskeen mutta siitäkin alkaa mennä hohto. Itelle ei tuu kovin viehättävä tai nätti fiilis, jes mulla on reikä ja tällä kertaa se on ollu mun suu.

Osaksi uskon tän petiongelman johtuvan siitä, että mä en ota tarpeeks ohjia omiin käsiini... Kuitenkin naisena koen sen maailman normaalimmaksi, että haluun joskus olla haluttu. Seksistä ei oo aina helppo puhuu, seksin aikana en usein halua puhua ja muutenkin se on semi intiimi asia meille kaikille... Mutta välillä haluun, että MUT otetaan haltuun eikä aina työnnetä munaa ekana suuhun, eiks sen pitäis olla sanomattakin selvää???!?!?!. Miten saada petipuuhat pysymään kivana, tasavertasena, himottavana ja jännittävänä? Ja samalla sen pitäis olla luonnollista. Mä en osaa selittää mutta usein kun tän kyseisen herran kanssa päästään sille levelille, niin se halu on uskomaton, mutta alkaa tuntua ettei se riitä... Missä vika? otanko liikaa suihin? teenkö sen liian hyvin? häviääkö seksistä hohto? tarviiko kaikki jotain piristystä makuuhuoneeseen? oonko huono pano? vai oliko viime kertanen sessio vaan huono? Taidan täällä tällä sekunnilla pillittää vaan ja ainoastaan siksi, että itellä ei jääni viimesetistä hyvä maku suuhun.

Tuntuu jo, että joku seksiasiantuntija vois kertoo mulle WHAT THE HELL TO DO? Seksi on mulle todella todella tärkeä osa elämää, se adrenaliini piikki minkä hyvästä seksistä saa on melkeen mahdoton kokea mitenkään muuten. Huh huh kun meinaa alkaa sukat pyörimään jalassa kun miettii HYVÄÄ SEKSIÄ!
Vääränlaisia aineita kokeilleena voin sanoo että se fiilis on melkeen verrattavissa. Seksi on koukuttavaa, mitä enemmän sä sitä saat sitä enemmän sä sitä haluat! Suklaasta luopuisin, seksistä en.

Murr joku vois kertoo miten seksi pidetään hyvänä?